lauantaina, maaliskuuta 31, 2007

Tiramisuttaa taas

Tänään saan seurata kahden mieheni mieliruoan valmistumista. Hän tekee illalla saapuville vieraille sushia ja tiramisua. Näillä ruokalajeillahan ei ole mitään muuta tekemistä keskenään kuin herkullisuus, mutta se riittää perusteeksi valinnalle.

Tiramisu on jo kaapissa. Ohje on Wikikirjastosta. Teimme italialaisen version, jossa käytetään raakoja kananmunia. Teimme sitä viimeeksi väärillä kekseillä, ja tuolloin nestettä oli liikaa. Nyt vuoan pohjalla on Lady fingers -keksejä. Odotan innolla.

Tässä kuvia valmistusvaiheista. Huomatkaa taidokas valkuaisen ja keltuaisen erottaminen :-)



perjantaina, maaliskuuta 30, 2007

Pirtsakka kuorrutus













Tällaisia koreita kakkusia tarjoiltiin aamupalaverissa. Niissä oli aika kuivakka sisältö. Moni kakku päältä kaunis, MOT.

lauantaina, maaliskuuta 24, 2007

Saako kanaa syödä?

Vastuullisuus ja eettisyys ovat nykytrendejä, jotka valtaavat alaa ravinto(la)maailmassakin. Kuuluisat ravintolat luopuvat perinteisesti arvostetuista raaka-aineista eettisin perustein. Esimerkiksi yhdysvaltalainen Wolfgang Puck on luopunut hanhenmaksan käytöstä.

Itseäni on pitkään askarruttanut kanansyönti. Kyseessähän on helppo, maukas ja edullinen raaka-aine, jota suomalaiset syövät varmasti viikottain. Meillä on ollut tapana kokata kanasooseja parikin kertaa viikossa. Kanansyöjien on kuitenkin hyvä lukea Kuluttajatutkimuskeskuksen blogissa käytyä keskustelua siitä, kuinka vastuullista kanansyönti oikeastaan on.

Luomukanaahan ei Suomessa hevin saa, toisin kuin esimerkiksi Italiassa (maaseudulla pääasiassa), jossa vapaana oliivipuiden alla käyskennelleen kanan voi ostaa naapurista. Olen ollut seuraamassa tällaisen ruoan alkutaivalta eli nähnyt aterian höyhenpuvussaan vielä muutama tunti ennen illallista. Tuolloin se tosin oli jo kuolleena ämpärissä talon pääoven vieressä. Tuoretta siis. Pääruokamme kasvinkumppanit jatkoivat teputteluaan korkeassa ruohikossa oliivitarhassa.

perjantaina, maaliskuuta 23, 2007

Lounaita etelässä ja lännessä














Viime viikon perjantaina kävin Maxillissa lounaalla. Nautin vuohenjuustopastan. Se olikin todella hyvää. En tiedä, mikä annoksen salaisuus oli. Ehkä juusto oli erilaista omiin hankintoihin verrattuna. Lisäksi pastan seassa oli yrttejä, jotka pärjäsivät hyvin vahvalle juustolle. Maxill on Ullanlinnan runsaan ravintolatarjonnan helmi. Paikka on jotenkin niin kauniskin. Kävelimme sen ohi eilenillalla ja hyvin näytti väkeä riittävän, vaikka oli torstai. Paikka oli aulabaaria myöten täynnä.

Tällä viikolla lounastin Tang Dynastyssä Ruoholahdessa buffet-pöydästä tuttuun tyyliin kolmea soosia ja riisiä. Kookosmaitoon tehdyt ruoat ovat kyllä vaarallisia, sillä niitä voisi syödä vaikka kuinka. Kookosmaito lisää ruokahalua. Voisiko anorektikkoja ruokkia thairuoalla? Tulisiko heille vaivihkaa halu syödä? Tiedän toki, ettei anoreksia johdu ruoan laadusta vaan psyykkisistä syistä, mutta kaikenlaisia juoniahan voisi punoa parantamisen nimissä.

tiistaina, maaliskuuta 20, 2007

Muistettava Vainio

Lieneekö palkittu sommelier Lauri Vainio sama mies, joka palveli meitä taannoin Ilmattaressa? Muistamme häntä lämmöllä, niin taidokasta oli työnsä.

sunnuntaina, maaliskuuta 18, 2007

Ja mitähän väriä saisi olla?

Lauantai-illallinen on nautittu. Taas oli uunissa kypsennettyjä siikafileitä ja bataattimuussia, mutta nyt muuntelimme asetelmaa hieman. Ensinnäkin bataattimuussissa oli myös porkkanaa ja perunaa. Toisekseen keitimme lisukkeeksi myös mustia perunoita, joita löysimme tänään Stockalta. Lisäksi oli ruusukaaleja. Kutsuimme kokoelmaa värisuoraksi, joka oikeastaan on harhaanjohtava termi. Pokerissa värisuora tarkoittaa yhden värin korttirivistöä, ei kaikkia värejä. Pikemminkin meillä oli sateenkaarimenu.

Nämä mustat perunat, jotka näkyvät kuvassa ruusukaalien kanssa tarjoiluvadilla, ovat pakkaustekstin mukaan muinainen lajike, joka melkein unohtui ja hävisi 1980-luvulla. Niitä syötiin 1800-luvulla. Ilahduin ne nähdessäni: ajattelin niiden olevan umpimustia - saisimme siis mustaa muussia oranssin bataatti-porkkanamuussin lisäksi. (Mustekalan värillä värjätty spaghetti on jo kokeiltu.) Kotona pottuja kuoriessani kyllä havaitsin perunoiden olevan sillä tavoin tavanomaisia, ettei väri ulottunut kuorta syvemmäs. No, en tehnyt niistä muussia vaan keitimme ne lisukkeiksi. Näin epätavanomainen kuori jäi näkyviin. Jo kuoritun perunan lisäsin muussiaineksiin.

Bataatti-porkkanamuussi tehtiin siten, että yksi iso bataatti ja kaksi reilunkokoista porkkanaa (ja kuorittu peruna) kuorittiin ja kuutioitiin ja keitettiin miedossa suolavedessä. Ne surautettiin vatkaimella soosiksi, eikä seokseen lisätty mitään, ei edes maitoa. Kalafileet maustettiin tavalliseen tapaan suolalla, sitruunalla ja mustapippurilla ja laitettiin 200-asteiseen uuniin 25 minuutiksi. Reseptimielessä olimme suoraviivaisia.

Ruoan ohessa oli Can Vendrellin cavaa ja italialaista Anselmi-viiniä. Jälkiruoaksi oli mansikkarahkaa. Otimme 250 g Hyla-rahkaa, joka sekoitettiin pakastemansikoiden kanssa tasaiseksi tahnaksi. Annoksen keskelle laitettiin iso tuore mansikka.

Kevyttä hyvää kaiken kaikkiaan. Vieraamme T oli tyytyväinen.




lauantaina, maaliskuuta 17, 2007

Tempaisimme taas

Kävimme touhukkaan aamupäivän päätteeksi lounaalla Stockan Tempissä. Koska salaattitiski on ensimmäinen, mitä Tempissä näkee, liimaudun heti valitsemaan aineksia, ja keitot ja muut antimet unohtuvat. Keitto on salaatteja edullisempi ja olisi varsin hyvin riittänyt tänään, koska illalla syömme ison aterian hyvän ystävän seurassa.

Kyllä on salaateilla kokoa, vaikka alempana näkyvä oli vain keskikokoinen. Siinä oli mozzarellaa, marinoituja artisokkia ja perunoita. Perunat olivat sakeassa yrttikastikkeessa. Ylemmässä salaatissa oli lohta, kanafileitä, viininlehtikääryleitä ja punajuurta. Tällaisia yhdistelmiä tulee, kun kuluttaja itse yhdistelee!

Näiden jälkeen oli hyvä mennä venyttämään pinnaa Stockan Herkkuun, jossa on aina liikaa ihmisiä. Harmi, että Itiksen Stocka on liian kaukana päivittäisostoksiin... Ylipäätään ruokia on hyvä ostaa kylläisenä, jottei tee harhavalintoja tai osta liikaa. Vai voiko ruokaa olla liikaa :-) ?


perjantaina, maaliskuuta 16, 2007

Kanttiinilounaita

Olen kuvannut muutaman kanttiinilounaan kamerakännyllä. Näistä kolme on kollegojen ja yksi minun. Tässä siis katsaus suomalaiseen työarkiruokaan talvella 2007.




torstaina, maaliskuuta 15, 2007

Michelin-tähdet jaettu

Ravintolamaailmassa kuhisee, tosin varsin Helsinkikeskeisesti. Michelin-tähtiä on jaeltu, ja Demo nousi yhden tähden sarjaan. Nyt sinne on varmasti tosi vaikea saada pöytävarausta, ja me kun emme ole käyneet siellä vieläkään.

Nousevan tähden saanut Postres on myös kokematta, samoin hyvästä hinta-laatusuhteesta kehuttu Olo, vaikka olin sinne kovasti menossa taannoin.

keskiviikkona, maaliskuuta 14, 2007

Tilallisia rajoitteita

Vietin sinkkuelämää kaksi päivää. En tasan laittanut ruokaa kotona, vaan tein töitä pitkään ja söin jotain mitätöntä kotimatkalla. Näin tuli todistetuksi, että ruoanlaitto on meillä nimenomaan parisuhdeharrastus. En olisi aloittanut tätä blogia, jos olisin oikeasti sinkku.

Toinen ajankohtainen - ja valitettavasti edellistä havaintoa pitkäkestoisempi - ilmiö on keittiömme tola. Siellähän ei voi juuri kokata. Lupaavasti alkanut keittiömestarointi kuihtuu nyt satunnaisiksi pyristelyiksi. Katsokaa nyt vaikka: eihän tällaisessa tilassa mahdu tekemää yhtä ruokalajia enempää.

maanantaina, maaliskuuta 12, 2007

Taivaanrannasta Roux'hun

Taivaanranta on vakiokohteemme, kun syömme ulkona Lahdessa. Muutama viikko sitten tehdyllä visiitillä kuulimme Lahteen tulleen uuden kiinnostavan ruokapaikan. Roux on uuden tulokkaan nimi. (Ravintolan osoite - Rautatienkatu 7 - on minulle nostalginen - vierailin tuossa talossa lukio-ikäisenä hyvän ystäväni kotona useinkin. Oli erittäin hyviä bileitä...) Roux'n ruokalista on lupaava!

Roux'n nimi viittaa mielenkiintoisesti sekä kastikemaailmaan että erääseen kuuluisaan kokkiin, joka on julkaissut kirjan - kastikkeista! Onkohan herra Roux keksinyt kastikkeen nimeltä roux??? Tiedä häntä. Lisäksi roux tarkoittaa punaruskeaa ranskan kielessä. Jotenkin Roux-ravintolan nimen voisi veikata viittaavan enemmän kuuluun kokkiin kuin väriin.

Taivaanrannasta vielä: siellä ei snobbailla mutta tehdään kuitenkin täyteläisiä makuja. Annoskoot ovat suuremmat kuin helsinkiläisissä laatupaikoissa. Ote on ylipäätään selvästi ronskimpi kuin Tornissa tai Ilmattaressa. Se ei siis ehkä kelpaa hienostuneimmille gourmet-ihmisille, mutta minun mielestäni siellä on hyvä meininki. Taivaanrannan viinilista ei alun alkaen ollut paras mahdollinen, mutta viimeeksi nautimme oikein maukkaasta shirazista, joka oli miltei mustaa. Ruokalistalle on käynyt päinvastoin: alun kunnianhimoinen valikoima on tasaantunut vastaamaan lahtelaisen yleisön toiveita. Arvelen, että Roux'lle käy samoin.

Tässä kuvia Taivaanrannan ruoista.



sunnuntaina, maaliskuuta 11, 2007

Uusi komea ruokablogi

Tätä voi surutta suositella: Monkeyfood.

lauantaina, maaliskuuta 10, 2007

La laa lauantai

Anoppilasta saa aina eväitä. Nyt saimme vadelma-mustikka-piirakkaa, joka kruunasikin mukavasti lauantain. Itse illallinen oli aika loiva, sillä emme ehtineet kotiin ennen kauppojen sulkeutumista. Ratkaisuna oli paistaa mehevä vihannesmunakas. Ehdoton keino tehostaa munakkaan maistuvuutta on laittaa mukaan wasabia. Toinen vaihtoehto on chili, tietysti.















Koska ilta uhkasi olla ankea, avasimme 2001 Tommasin Amaronen. Pääsyy tähän oli, ettemme olleet käyneet Alkossakaan. Kotona ei ollut mitään muuta punaviiniä kuin tämä varjeltu pullo. Toinen syy oli, että olimme päivän aikaan kunnostautuneet web 2.0 -elämässä ja halusimme palkita itsemme kaikesta uuden oppimisesta. Vinkiksi pieni lista harrastuksistani: Flickr, ShoZu, Jaiku, Typepad, Blogger. Ei ehkä ihan tyypillinen 42-vuotiaan naisen valikoima :-) Näistä ShoZu ja Jaiku ovat uusimmat villitykseni - suosittelen niitä kaikille.

Mutta nyt Amaronen pariin. Mausteinen voimakas viini lasissa, mukava koti-ilta ja hyviä suunnitelmia huomiselle. Ah! Skål!

perjantaina, maaliskuuta 09, 2007

Mutanttiviini

Seuraan historiablogia, joka kattaa koko elämän kirjon. Tänään luin, että muutamat valkoviineihin käytetyt rypäleet ovat kahden viinikasvin geeneissä tapahtuneen mutaation seurausta. Ajatelkaa, miten pienestä asiat voivat olla kiinni.

Koska valkoviiniä saa tummistakin rypäleistä, jos jättää kuoret pois mäskistä, valkoviiniä on voitu juoda ennen mutaatiota. Mutta ilman chardonnayta, sauvignon blancia ja rieslingiä maailma olisi kovin erimakuinen.

tiistaina, maaliskuuta 06, 2007

Makuparien aatelia

Viikonlopun ruoanlaitto tuotti uuden keksinnön makuyhdistelmien saralla. Söimme uunissa tehtyä nieriää ja perunamuusia (pyrettä lukisi varmaan ravintolassa :-) perussalaatin kera. Jälkiruoaksi oli valkohomejuustoa. Ei näissä mitään, nämä tehtiin normaalilla kaavalla: kalaan suolaa, pippuria, salottisipulisilppua ja sitruunaa, ja muussi oli muussia. Piste iin päällä olikin aiemmin jo mainostamani viikunavincotto! Ja kaikkein parasta se oli valkohomejuuston päällä, jopa siinä määrin, että kolesteroliarvojen saattoi kuulla kohisten nousevan :-)

Vincoton idea on siinä, että se korostaa makuja. Kalasta se tekee kalaisamman, lihasta lihaisamman ja homejuustosta homeisemman :-) Siis jalohomeisemman. Suosittelen.

lauantaina, maaliskuuta 03, 2007

Aallon kahvilassa

Yllättävän harvoin tulee käytyä Akateemisen kahvilassa, vaikka se on niin keskellä Helsinkiä. Syy on se, etten ylipäätään ehdi kahviloihin ja sitten kun ehdin, menen ensimmäiseen, jonka näen. Café Aalto ei näy, ellei mene Akateemisen kakkoskerrokseen varta vasten. Sielläkin katse kiinnittyy yleensä historiallisiin kirjoihin.

Café Aalto on kätevä. Talvisilla ostosmatkoilla on todella rasittavaa taiteilla kaikki kamppeensa pöytään. Tarjotinta ei saa pysymään tasapainossa, jos toisessa käsivarressa roikkuu painava laukku. Aallossa tarjoillaan pöytään (niin kuin myös Café Ekbergissä ja Café Engelissä).

Ei Aalto-kahvilan ruoassakaan ole vikaa, mutta leivät ja salaatit eivät myöskään eroa erityisen edukseen. Paitsi se lämmin vuohenjuustoleipä, jonka söin reilu viikko sitten! Toisaalta, miltei kaikki vuohenjuustollinen on ihanaa. Tässä eroan jyrkästi isästäni, jonka mielestä vuohenjuusto maistuu villalta. Joka tapauksessa Aalto on asiallinen ja konservatiivinen paikka.

Itse asiassa vaikuttaa siltä, että uusi asuinpaikkamme tekee meistä Café Aallon vakiasiakkaita. Sinne menimme tänäänkin vaivuttuamme ensin kirjaekstaasiin historiankirjojen osastolla. Taukopöytämme näytti tältä.


perjantaina, maaliskuuta 02, 2007

Vinkki viikonlopuksi, siis seuraavaksi

(edit: rosmariinia, ei timjamia)

Hyvä arjenhallintakeino on ostaa perjantain iltaruokaan tarvittavat ainekset jo torstaina. Ehkä moni järkevä ihminen näin tekeekin, mutta meillä on homma tupannut jäämään perjantaille. Onhan siinä oma ilonsa kävellä tyhjenevässä kaupassa ja pohtia, mitä söisi. Jos pohjana ei ole S:n lounaan veroista ruokakasaa, nälkä kuitenkin pääsee yllättämään ja hermo kiristyy salaatteja selatessa.

Tänään söimme yrttimarinoidut naudan ulkofileet ja vihreän salaatin eli perjantaivakiomme. Luigi Righettin Campolieti toimi hyvin yrttisen pihvin kanssa, mutta kyllä kokonaisuuden kruunasi väkevästi rosmariinilta maistuva leipä! Te jotka teette leipää kotona, laittakaapa rosmariinia vehnäleipään, varsinkin jos leipä on tarkoitettu liharuoan oheen.

Campolieti maistuu varsin ohuelle ruoan jälkeen. Sitä voi siis juoda ennen ruokaa ja ennen kaikkea ruoan kanssa, mutta maisteluun siinä ei ole eväitä. Tässä erässä tuntui rikkikin hieman maistuvan...

Lounaissa on eroja

Pyrin syömään kanttiinissa pienen annoksen. En syö yleensä leipää lainkaan. Kollegani S sen sijaan syö tuhdisti. Tässä hänen perjantailounaansa :-)