Ja mitähän väriä saisi olla?

Lauantai-illallinen on nautittu. Taas oli uunissa kypsennettyjä siikafileitä ja bataattimuussia, mutta nyt muuntelimme asetelmaa hieman. Ensinnäkin bataattimuussissa oli myös porkkanaa ja perunaa. Toisekseen keitimme lisukkeeksi myös mustia perunoita, joita löysimme tänään Stockalta. Lisäksi oli ruusukaaleja. Kutsuimme kokoelmaa värisuoraksi, joka oikeastaan on harhaanjohtava termi. Pokerissa värisuora tarkoittaa yhden värin korttirivistöä, ei kaikkia värejä. Pikemminkin meillä oli sateenkaarimenu.

Nämä mustat perunat, jotka näkyvät kuvassa ruusukaalien kanssa tarjoiluvadilla, ovat pakkaustekstin mukaan muinainen lajike, joka melkein unohtui ja hävisi 1980-luvulla. Niitä syötiin 1800-luvulla. Ilahduin ne nähdessäni: ajattelin niiden olevan umpimustia - saisimme siis mustaa muussia oranssin bataatti-porkkanamuussin lisäksi. (Mustekalan värillä värjätty spaghetti on jo kokeiltu.) Kotona pottuja kuoriessani kyllä havaitsin perunoiden olevan sillä tavoin tavanomaisia, ettei väri ulottunut kuorta syvemmäs. No, en tehnyt niistä muussia vaan keitimme ne lisukkeiksi. Näin epätavanomainen kuori jäi näkyviin. Jo kuoritun perunan lisäsin muussiaineksiin.

Bataatti-porkkanamuussi tehtiin siten, että yksi iso bataatti ja kaksi reilunkokoista porkkanaa (ja kuorittu peruna) kuorittiin ja kuutioitiin ja keitettiin miedossa suolavedessä. Ne surautettiin vatkaimella soosiksi, eikä seokseen lisätty mitään, ei edes maitoa. Kalafileet maustettiin tavalliseen tapaan suolalla, sitruunalla ja mustapippurilla ja laitettiin 200-asteiseen uuniin 25 minuutiksi. Reseptimielessä olimme suoraviivaisia.

Ruoan ohessa oli Can Vendrellin cavaa ja italialaista Anselmi-viiniä. Jälkiruoaksi oli mansikkarahkaa. Otimme 250 g Hyla-rahkaa, joka sekoitettiin pakastemansikoiden kanssa tasaiseksi tahnaksi. Annoksen keskelle laitettiin iso tuore mansikka.

Kevyttä hyvää kaiken kaikkiaan. Vieraamme T oli tyytyväinen.