Viikunavincotto

Pastanjauhajat kirjoittivat sunnuntaina balsamicosiirapin teosta - se näytti ja kuulosti oikein hyvältä. Toinen kokeilemisen arvoinen mauste- ja koristekastike on vincotto, jota saa valmiina.

Vincotot ovat viinirypälepohjaisia kastikkeita, joihin imeytetään erilaisia makuja, esimerkiksi viikunaa tai vadelmaa. Alkuperäiseksi asian osaajaksi ilmoittautuu Vincotto (onpa omaleimainen nimi yrityksellä). Näin he sanoivat tuotteitaan tekevänsä:

The original vincotto is produced through the long and gentle boiling of the must from Negroamaro and Malvasia grapes growing in the Province of Lecce. When the must reaches a fifth of its initial volume, it is poured into oak barrels together with the mother of vinegar and left to rest for 4 years.

Eli rypälemehua keitetään kasaan pitkään ja huolella, sitten se laitetaan viinietikkajuuren kanssa tammitynnyreihin. Tämän jälkeen liemet maustetaan. Italian sana vincotto viittaakin sekä viiniin (vin) että keittämiseen (cotto).

Mieheni ei koskaan ole suuremmin rakastanut aceto balsamicoa eli balsamico-viinietikkaa. Liian hapanta hänen makuunsa. (Kummallista kyllä, sama mies syö sitruunoita raakana!) Minä ripsaisen balsamicoa sinne sun tänne, leiville, pihveihin, salaattiin. Viikunalla maustettu vincotto on kuitenkin mieheni mieleen pehmeytensä ansiosta. Tosin hän vieläkin sitä ruokiin laittaessaan sanoo "kokeilevansa" sitä. Kuinkahan monennen kerran :-)

Saimme pullon viikunavincottoa joululahjaksi ystävältä, joka ymmärtää makunautintojen päälle. Luksusherkkujen antaminen joululahjaksi ei ole ainutkertainen idea, yrityksethän ovat jo kauan muistaneet asiakkaitaan ja muita tärkeitä sidosryhmiään suklailla, konjakeilla ja juustokoreilla.

Jo 1970-luvulta (taas tämä maaginen vuosikymmen) muistan kotiimme kannetun joulun alla leikkelelaatikoita, kaksikerroksisia suklaarasioita ja juustovalikoimia. Edesmennyt äitini toimi sihteerinä suuren pankin aluekonttorissa. Häntä tituleerattiin viidenneksi johtajaksi - asiakkaat olivat ilmeisesti ryytyneet alati vaihtuviin parikymppisiin johtajiin. No, tämä tapahtui itse asiassa 1980-luvulla. Silloinkin saimme vielä ruokalahjoja, mutta meno kyllä oli hillitympää kuin 1970-luvulla, jolloin pankkityössä oli samaa glamouria kuin 1950- ja 1960-luvuilla.

Niin... Viikunalla maustetusta viinietikasta vielä. Se sopii erinomaisesti lihalle, ja suunnitelmissa on myös kokeilla sitä jälkiruokiin.