Tutto Calabria

Jumprahuiti - italialainen condimento per spaghetti pääsi yllättämään! Yleensähän italialaiset pöperöt eivät haasta aterioijaa mausteisuudellaan; jos joku pasta on arrabbiata, siinä on hieman tomaattia väkevämpää tulisuutta. Mutta nyt oli chiliä niin, että syöminen otti koville.

Kyseessä on pikantiksi mainostettu calabrialainen tökötti, jota myydään pienessä purkissa luultavasti Stockalla. Ystävä, jolta saimme tämän herkkulahjan, shoppailee ruokansa joko Stockalla tai Tarmon K-kaupassa.

Avasimme purkin pikaisen pastalounaan höysteeksi, ja noudatimme annosteluohjetta (yksi ruokalusikallinen per annos). Mutta tässä soosissapa oli tomaattien ja öljyn lisäksi chiliä ja chilin siemeniä. Achtung, baby!

Ilmeisesti Calabria tuntee sielunsukulaisuutta enemmän merentakaiseen Afrikkaan kuin Pohjois-Italiaan.

Lauantaitankkaus

Kaupoissa kiertely vaatii riittävän mutta toisaalta kevyen tankkauksen, jottei askel muutu raskaaksi ja vastentahtoiseksi. Mitään liha-kerma -yhdistelmiä ei kannata edes harkita.

Sushi toimii hyvin. Sen turvin meikäläiset vaeltelevat kerran kuussa keskustan kaupoissa.

Matala profiili

Vappueväät ovat vähissä. Mitään tyypillisyyksiä ei ole hankittu, paitsi kuohuviiniä. Dinch-ystävien taannoin tarjoama Bernard-Massardin Cuvée de l'Ecusson Brut maistui niin, että sitä lähti Alkosta meidänkin matkaamme kaksi pulloa. Emme vielä ole päättäneet, vaputtelemmeko sunnuntai-iltana vai maanantaiaamuna. Fiiliksen mukaan...

Parvekepuutarha

Olemme muutamana kesänä kasvattaneet parvekkeella yrttejä ja vihanneksia. Puuha on innostavaa, joskin halvemmaksi taitaisi tulla ostaa samat syötävät kaupasta.

Viime kesänä siihen asti hyvin sujunut homma muuttui ikäväksi. Chilit kutsuivat kirvoja paikalle. Niitä ei ollut koskaan aiemmin nähtykään meidän parvekkeella.

Kirvat hyökkäsivät myös krassin, sitruunaruohon, ruusupavun ja salaatin kimppuun. Sato paitsi kutistui, myös näytti jotenkin käytetyltä. Kirvat imivät kasvien mehut.

Nyt hirvittää. Olemme laittaneet vain basilikaa itämään. Siihen kirvat eivät viime vuonna tarttuneet.

Falling Cloudberries

Kirjahulluus iski taas. Olen jo pitkään ihaillut Tessa Kirosin persoonallista keittokirjaa Falling cloudberries (2004), jossa on mielettömän upeat kannet. Nyt se sitten on keittokirjavalikoimassamme.

Mies jo luki kirjaa ja intoili usean ohjeen kohdalla. Yksi hauskimpia seikkoja on perisuomalaisten korvapuustien, lihapullien ja karjalanpaistin esittely. Yhtäkkiä lapsuusruoat ottavat paikkansa globaalissa keittiössä, johon eri vaikutteet fuusioituvat.

Kirjassa on fantastisia valokuvia. Se on ylipäätään tunteellinen esitys monikulttuurisen perheen elämästä, jossa ruoka merkitsee rakkautta. Kohta pääsen lukemaan sitä - kunhan syömme ensin siikaa ja parsaa ja persikkapiirasta...

Dinch kuvina

Olenpas hajamielinen... Unohdin kuvat.






Ja kun katson kuvia, huomaan unohtaneeni dinch-kuvauksesta pinaatin. Se oli niin huima kokemus, että hankin sen reseptin tänne julkaistavaksi.

Exceptional!

Kylläpä kesti kauan toipua sunnuntaisesta dinchistä. Kun aasialainen vieraanvaraisuus yhdistyy suomalaiseen juomakulttuuriin, seuraukset ovat toisinaan - sanoisinko - tuntuvat.

Dinch alkoi ennen neljää. Nousimme pöydästä suoraan taksiin kutakuinkin kahdeltatoista. Siinä välissä oltiin lautasen ja lasin äärellä koko aika. Kävi suorastaan työpäivästä, ainakin selkälihasten kannalta. Kaiken huipuksi seurana oli entisiä työkavereita.

Alkupaloja tuli kahta laatua: hummusta pitaleivällä ja thaikanaa kaaliin käärittynä. Pääruokana oli ranskalaisen reseptin mukaan tehdyt erittäin kermaiset uuniperunat ja sitruunalammasta. Sitten tuli neljää juustoa. Homma kruunattiin kotitekoisilla suklaakonvehdeilla (chocolate mendiants), jälleen ranskalainen resepti Joanne Harrisin ja Fran Warden 2002 kirjoittamasta keittokirjasta.

Tämähän ei kuulosta erityisen runsaalta, mutta me todella söimme kaiken. Lammastakin oli pitkälti yli kaksi kiloa ja syöjiä kuusi. Kyllä siinä saa ruoansulatus töitä.

Dinchin ehkä omalaatuisin piirre liittyy taustamusiikkiin, jona kuultiin muun muassa Marc Bolania ja Pekka Strengiä.

Lopuksi osallistujien kommentteja:

• Exceptional!


• Lamb was juicy!


• Magnificent!


• Fusion of Asia and Europe!

Kaakaojuoman mausteet a la atsteekit

No niin, taannoin Maya kyseli kaakaojuoman mausteita. Tässä niitä nyt on:

- vihreä vanilja
- huitztecolli-kukat
- hunaja
- maissi
- jauhetut kapokkipuun siemenet
- chili

Tärkein atsteekkien käyttämä kaakaon mauste oli kuitenkin hueinacaztli eli Cymbopetalum penduliforum. Kyseessä on puu, jonka kukkia käytettiin kaakaoon. Makua on verrattu mustapippuriin. Sitä on pidetty myös lemmenyrttinä, kuten meidän tuntemaamme vaniljaakin (Vanilla planifolia), jolla myös maustettiin kaakaota.

Kolmas atsteekkien lemmenyrtti-kaakaomauste oli mecaxochitl eli "narukukka" (Piper sanctum), joka on mustapippurin sukulainen.

Ehkä atsteekkien kaakaomaailmaan pääsee parhaiten mukaan tekemällä todella tummaa kaakaota, johon lisää sitten vaniljaa ja mustapippuria. Toinen helppo kokeilu voisi olla chili, kuten jo aiemmin todettiin.

Lähde: Coe & Coe, Suklaan historia. Sitruuna Kustannus 2005

Dinch

Sunnuntaina on luvassa dinch. Dinchissä yhdistyvät lunch ja dinner. Se on brunssia myöhäisempi ja pidempi tapahtuma.

Ystäviemme järjestämä dinch alkaa kolmelta, ja jos vanhat (=viimevuotiset) merkit paikkansa pitävät, syöminen loppuu yhdeksältä. Nyt on luvassa yllätysteema, joten emme voi edes viedä mitään. Saamme siis nauttia täysin vatsoin ja levollisin mielin huolella suunnitellusta ja valmistetusta menusta.

Raportoin menun heti, kun dinch on sulateltu. Siihen tosin saattaa mennä aikaa.

Leipätaidetta

Tänä aamuna työtapaamisessa tarjotut leivät yllättivät todella positiivisesti. Kullekin osallistujalle oli varattu kolme pientä leipäpyörylää, joiden päällä oli ensin viikunahilloa (tulkinta, ei fakta) ja sitten siivu juustoa. Leipä oli saaristolaisleivän näköistä todella mustaa leipää, jossa saattoi olla siirappiakin mukana. Juustoja oli kolmea eri sorttia - valkohome, sinihome ja leipäjuusto. Juustojen päälle oli laitettu rucolaa, lipstikkaa tai persiljaa.

Kerrassaan lumoavia. Meinasivat varastaa koko shown.

Lammaspullia Lisalle

Sain hauskan kiertokirjeen Brittein saarilta. Minun tulee lähettää ruokaresepti listan ylimmälle nimelle ja laittaa itseni listalle alimmaksi ja sitten lähettää viesti kymmenelle ystävälle. Kohta listalla toisena oleva Jane H saa suomalaisia ruokaohjeita...

Tosiasia kuitenkin on, että suomalainen arkiruoka on fuusioinut itseensä varsin maapalloisia vaikutteita. Itse lähetän listan ensimmäisenä olevalle Lisalle ruotsalaisen lammaspullaohjeen Anna ja Fanny Bergenströmin keittokirjasta Rakkautta, oliiveja ja timjamia. Kirjoitan sen myös tähän:

4 hengelle

400 g lampaan jauhelihaa
3 rkl korppujauhoa
1 dl vettä tai lihalientä
runsas 1 tl suolaa
vastajauhettua mustapippuria
1 muna
1 dl hienonnettua persiljaa

Kastikkeeseen:

1 iso keltasipuli
2 rkl oliiviöljyä
1 tlk tomaattimurskaa
suolaa, mustapippuria
1 tl timjamia tai oreganoa
3 dl keitettyjä kikherneitä

Pane korppujauhot kulhoon, kaada päälle vesi tai lihaliemi. Lisää jauheliha, suola, mustapippuri, muna ja persilja. Vaivaa tasaiseksi taikinaksi ja anna seistä 10-15 minuuttia. Valmista kastike tällä välin.

Kuori ja hienonna sipuli. Freesaa se öljyssä matalassa, laakeassa kattilassa tai padassa. Kaada sekaan tölkkitomaatit, lisää suola ja mausteet. Kiehauta ja anna kiehua melko kovalla lämmöllä ilman kantta viitisen minuuttia.

Pyöritä taikinasta 12-14 isoa pullaa. Hauduta niitä tomaattikastikkeessa kannen alla noin 15 minuuttia. Käännä pullat puulastalla puolivälissä keittoaikaa. Lisää samalla kikherneet. Jos käytät tölkkiherneitä, kaada ne ensin siivilään ja huuhtele läpikotaisiin kylmällä vedellä.

Ripottele valmiin ruoan päälle hienonnettua persiljaa. Tarjoa perunoiden, kuskusin tai pastan kera ja lisäksi parsakaalia.

Huom. Tein itse tätä isossa paistinpannussa. Siinä ei meinannut korkeus riittää, joten ohjeen suositus padan tai kattilan käytöstä on aiheellinen.

Mustikkamaitoa

Pakastemustikoista tehty mustikkamaito on surkea yritys saada kesän maku pimeään ja kylmään sunnuntai-iltaan. Pakastettujen mustikoiden rakenne on omituinen.

Antiateriat

Kulinaarisen oikeaoppisesti koulutetut kokit loihtivat yksinkertaiseenkin evääseen komean esillepanon. Ravinto saa kulttuurisen silauksen parilla koristeheinällä - syntyy ateria.

Arkisin on toisinaan hauska syödä antiaterioita. Tyypillinen setti sisältää tuoretta maalaisleipää, juustoa ja raakoja kuorittuja porkkanoita. Ideana on, ettei porkkanoita raasteta tai suikaloida, niitä haukataan. Juustosta otetaan iso siivu, josta haukataan.

Kyse on siis eräänlaisista hienostelemattomista eväistä, joita voisi olla vaikka metsäretkellä mukana. Primitiivisyys on kiehtovaa. Ei tarvita edes astioita.

Koska en käy metsässä, syön näitä pöydän ääressä lehteä lukiessani.

Lisää kaakaofaktoja

Kolme uutta kaakaotietoa:

- Nykyään suklaata syödään. Suurimman osan historiaansa kaakao on kuitenkin ollut juoma. Arkeologit ovat löytäneet muinaisista mayahaudoista kaakaolle tarkoitettuja juoma-astioita ja muuta tarpeistoa.

- Muinaisessa Väli-Amerikassa kaakaopavut ovat toimineet rahana, esimerkiksi pieniä palkkioita saatettiin maksaa kaakaona.

- Chiliä on käytetty kaakaojuoman maustamiseen satoja ellei tuhansia vuosia. Myös muita mausteita käytettiin, eli kaakaosta oli erilaisia juomaversioita.

Lähde: Coe & Coe, Suklaan historia. Sitruuna Kustannus 2005.

Sitruuna kustannus

Eilen mainitun Suklaan historian julkaisija Sitruuna kustannus on uusi tuttavuus. Heidän erittäin kauniisti väritetyiltä webbisivuiltaan (www.sitruunakustannus.fi) löytyi muitakin kulinaarisia teoksia, mm kroatialainen keittokirja. Sieltä seurasin sivuilta linkkiä http://www.ruokakirjat.com/catalog/ ja löysin lisää ruokakirjoja. En kuitenkaan innostunut tarjonnasta - parin kiinnostavan oloisen teoksen ohessa mukana oli ruoka- ja juomatrendillä ratsastavaa löysää viihdettä a la kuinka selviän krapulasta.

Suklaa on jumalten ravintoa

Olen taas uuden ruoka-aiheisen kirjan kimpussa. Jälleen kyseessä on historia, nyt suklaan.

Sophie D. Coe ja Michael D. Coe tutkineet Etelä-Amerikkaa ja sitä kautta perehtyneet suklaan historiaan. Teos on julkaistu suomeksi 2005; alkuperäinen englanninkielinen versio näki päivänvalon 1996. Teos on tiukan asiallinen, miltei akateeminen, eikä reseptejä juuri viljellä. Kyseessä todellakin on historiikki. Kuvitus on kuitenkin runsas ja mielenkiintoinen. Kansikuva saa veden kielelle!

Kirja pursuaa uutta tietoa, jolla voi ilahduttaa kulinaarikavereita:
- Kaakaopuu on alun perin kosteiden ja hämärien sademetsien aluskasvi, jonka hedelmät kasvavat suoraan runkoon, ei oksiin
- Kaakaopuun latinankielinen nimi on Theobroma cacao
- kaakaon sisältämää teobromiinia on myös kolapensaissa ja sitä kautta eräissä virvoitusjuomissa

Tämä kaikki selviää ensimmäisessä luvussa, joten seuraavien seitsemän luvun sisällöstä tulee lisää tietoiskuja!

Eläköön vuodet kellarissa

Avasimme eilen Cabreo Il Borgon 1998. Säilytimme sitä vajaat kolme vuotta isän kellarissa. Olihan viini eriluontoinen kuin suoraan Alkosta ostettuna: paljon hedelmäisempi ja pehmeämpi. Suoranaista luxusta.