Aallon kahvilassa

Yllättävän harvoin tulee käytyä Akateemisen kahvilassa, vaikka se on niin keskellä Helsinkiä. Syy on se, etten ylipäätään ehdi kahviloihin ja sitten kun ehdin, menen ensimmäiseen, jonka näen. Café Aalto ei näy, ellei mene Akateemisen kakkoskerrokseen varta vasten. Sielläkin katse kiinnittyy yleensä historiallisiin kirjoihin.

Café Aalto on kätevä. Talvisilla ostosmatkoilla on todella rasittavaa taiteilla kaikki kamppeensa pöytään. Tarjotinta ei saa pysymään tasapainossa, jos toisessa käsivarressa roikkuu painava laukku. Aallossa tarjoillaan pöytään (niin kuin myös Café Ekbergissä ja Café Engelissä).

Ei Aalto-kahvilan ruoassakaan ole vikaa, mutta leivät ja salaatit eivät myöskään eroa erityisen edukseen. Paitsi se lämmin vuohenjuustoleipä, jonka söin reilu viikko sitten! Toisaalta, miltei kaikki vuohenjuustollinen on ihanaa. Tässä eroan jyrkästi isästäni, jonka mielestä vuohenjuusto maistuu villalta. Joka tapauksessa Aalto on asiallinen ja konservatiivinen paikka.

Itse asiassa vaikuttaa siltä, että uusi asuinpaikkamme tekee meistä Café Aallon vakiasiakkaita. Sinne menimme tänäänkin vaivuttuamme ensin kirjaekstaasiin historiankirjojen osastolla. Taukopöytämme näytti tältä.