Hyvää vappua

Näin upeita herkkuja nautimme HTC:n eräässä kokoushuoneessa toissaviikolla. Kokoustarjoilujen aatelia. Sopivat vapun koristeeksikin, joskaan mitään tällaista ei kyllä pöydässämme näy. Flunssan jälkimainingeissa on nautittu kuumaa inkiväärijuomaa, Domino-keksejä ja lakritsaa.

Kutunjuustoa

Koska palasimme molemmat erillisiltä työmatkoiltamme vasta myöhään perjantaina, perjantaivakiomme eli pihvi, salaatti ja punaviini siirtyi lauantaille. Härän kyljys, tuoretta parsaa ja maalaisleipää - mikäs sen parempaa? Vaan olipa parempaakin. Sivuruokalajiksi aiottu pikkusalaatti varasti huomion! Syynä oli Kolatun yrttifeta Wilhelmina.

Sekoitimme kutunjuustokuutioita, ihania cocktail-tomaatteja ja vihreää salaattia. Päälle lorautettiin "fetan" öljyä, siis sitä rypsiöljyä, jossa juustokuutiot lepäsivät purkissaan. Mein Gott! Päätimme tehdä vastaavanlaisen pääruoan tänään, eli annoskokoa vaan suuremmaksi.

Sattumalta samainen Kolattu oli Glorian palkituissa. Ostin eilisellä kauppareissulla nimittäin tupla-Glorian (vanha ja uusi lehti yhden hinnalla), ja sain näin käsiini maaliskuisen lehden, jossa palkitut esiteltiin. Sattui siis sopivasti, että samana päivänä nautin heidän juustoaan.

Kolatun nimeen olen törmännyt ennenkin. Muinoin männä vuonna Itäkeskuksen Stockan juustoesittelystä tarttui matkaamme heidän valkohomejuustonsa, joka myös oli taivaallista. Samaa juustoa oli Ilmattaressakin, joskin tuolloin raportoin sen väärin kutsumalla sitä Mouhijärven Werneriksi. (Taisivat muistiinpanot olla vaillinaiset tai huolimattomasti laaditut, jostain syystä...)

Ei ihme, että heidän juustojaan menisi enemmän kuin ehtivät tuottamaan.

Valkosuklaatorttu

Tässä pääsiäisen jälkiruoka. Ystävä lähetti ohjeen, enkä tiedä, mistä se alun perin on.

Valkosuklaatorttu

16 annosta

Pohja:
1 pkt (175 g) kaurakeksejä
75 g voi-kasvisöljyseosta (60%)

Täyte:
3 liivatetta
1/2 levy (à 200g) valkosuklaata (ohjeessa hasselpähkinävalkosuklaata)
1 tlk (2dl) vispikermaa
1 tlk (250g) maitorahkaa
4 rkl sokeria
2 tl vanillliinisokeria
1 1/2 rkl sitruunamehua
1/2 dl aprikoositölkin lientä

pinnalle
2 tlk (à 420g) aprikoosinpuolikkaita sokeriliemessä

Hienonna kaurakeksit monitoimikoneessa. Sekoita joukkoon sulatettu rasva. Kiinnitä leivinpaperi irtopohjavuokaan. Taputtele muruseos vuoan pohjalle ja reunoille. Nosta vuoka jääkaappiin. Upota liivatteet kylmään veteen pehmenemään. Rouhi suklaa. Vaahdota kerma. Sekoita rahkan joukkoon hyvin sekoittaen. Lisää lopuksi kermavaahto kevyesti nostellen. Levitä täyte vuokaan. Peitä vuoka ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään 3 tuntia, jopa yön yli. Irrota torttu ohuella lastalla ja siirrä tarjoiluvadille. Valuta aprikoosit ja asettele tortun päälle.

Tee-se-itse

Omatoimisuus on in. Palvelualat teetättävät työnsä asiakkaalla, jottei oma väki rasitu. Omistajien intresseissä on tietysti vähentää työntekijöiden kuormitusta, jotta he ehtivät puolipalvella isomman määrän asiakkaita. Tulosta syntyy pienellä panoksella.

Viimeeksi tein jonkun toisen töitä British Airwaysin lennoilla. BA tuo matkustajalle lounasleivän pahvirasiassa, johon on pakattu mukaan roskapussi. Kun matkaaja on popsinut merkillisen miniateriansa, hän saa ihan itse koota jätteet pussiin ja katsella sitä edessään pöydällä tai takkikoukusta roikkumassa, kunnes matkustamohenkilökunnan jäsen sen noutaa heidän työprosessinsa sallimassa kohdassa.

Toinen BA:n kuriositeetti on pyytää kuulutuksessa sisääntulevia matkustajia asettamaan laukkunsa ylähyllylle ja sulkemaan hyllyn oven, kun hylly on täynnä. En ollut uskoa korviani. Ehkä näin vähitellen kasvatetaan erittäin omatoiminen asiakaskunta, jota ei jatkossa tarvitse palvella lainkaan. Ehkä koneeseen tulee pystybaari, josta haetaan itse ateria! No, tuo on mahdotonta tilasyistä. Niinpä koneen alkuosaan kannattaa laittaa pieni noutopöytä, josta matkustaja poimii eväänsä mukaan.

Arvaatte varmaan, että maankamarallakin suosin kahviloita, joissa on pöytiintarjoilu.

Kuka osaa selittää tämän?

Laitoin äsken vermouth-pulloa pakkaseen jäähtymään, koska vieraat saapuvat ihan kohta ja alkudrinksujen olisi oltava valmiina. Mitä näinkään. Jäätyneen Marskin ryyppy -pullon. Miten se on voinut jäätyä? Onko pakastimessamme -50°C vai onko meille myyty vettä?

Kuvasta ei taida nähdä pullon keskellä olevaa jääkimpaletta...

Herkulliset ainekset?

Nautin taannoisella työmatkalla British Airwaysin kulinaarisia antimia. Olin matkaa varatessani antanut tuttuun tapaan tiedoksi vähälaktoosisen ruokavalioni. Toki varaudun yllätyksiin kanniskelemalla Lactrase-tabletteja pienessä rasiassa.

Noh. Menomatkalla lätkähti pöytään 80-grammainen leipä, joka sisälsi seuraavat ainesosat (lista on valitettavasti englanniksi):

bread 51% (wheat flower, water, yeast, vegetable oil, sugar, egg, lactose, salt, dextrose, emulsifiers: E471/E482/E322, milk protein, glucose syrup, wheat gluten, thickening agent: E412, flavour, color: E160a, soy, sulfite)

cheddar 22% (milk, lactic acid, salt, coagulant, lactose)

cheese & chive mix 22% (milk cream, salt, thickening agent: E410/E412, lactic acid, coagulant, chives, spring onions, spices, milk protein concentrate, acidity regulator: E509, preservative: E202/E251, color: E160a, water, vegetable oil, vinegar, modified maize starch: E1422/E1450, glucose fructose syrup, mustard seed, sugar, dry milk components, emulsifier: E471, acidifier: E270, antioxidant: E385, herbs, mustard)

margarine (vegetable oils and fats, water, whey powder, salt, emulsifier: E471, acidifier: E330, preservative: E202, flavour, color: E160a, vitamin: A/D3, cow milk protein, lactose)

Kas, laktoosiahan siellä. Oli myös paljon muuta tarpeetonta. Katsokaa lisäaineiden määrää - aika paljon E-alkuisia tököttejä. Vain lentoyhtiö voi tarjota tällaista. Koneessa istuessahan ei ole vaihtoehtoja. On syötävä sitä, mitä eteen kannetaan.

Planeta Syrah 2003 sekä muita herkkuja

Pääsiäisenä saimme nauttia ystävien luona lammaspadasta, hunajalla makeutetuista haudutetuista juureksista ja ihanasta valkosuklaarahkapiiraasta, jossa oli aprikooseja päällä. Ateriaa höysti Planetan Syrah 2003.

Kyseinen viini näkyi olevan poistumassa Alkon valikoimasta joskus vuosi sitten, ainakin kyseinen 1,5 litran pullomalli, joten hamstrasin sitä viimeiset kaksi kaksi pulloa Megahertzin Alkosta. Toisen pullon annoimme joululahjaksi menneenä jouluna, toinen juotiin nyt ystävien hyvässä seurassa. Viinin tumma mutta hedelmäinen maku sai innostumaan siinä määrin, että aion katsella maailmalla sitä viinikaupoista ja kentiltä.

Alla kuva aprikoosirahkapiiraasta. Tämä meni melkein kokonaan, koska pöydässä oli neljän aikuisen lisäksi kolme lasta.

Muutama huomio pääsiäisruoasta

1. Pääsiäismunien koostumus aiheuttaa pettymyksiä. Itse pidän suklaan suklaana ja syön pääsiäisenä Fazerin Mignoneita, joissa taatusti on haukattavaa. Eilen popsaisin yhden kolmella suullisella. Hyvä suuntuntuma.

2. Lammas on laajentanut reviiriään pääsiäismenusta muihinkin vuodenaikoihin. Jos minä saisin päättää, sitä syötäisiin meillä joka viikko. Nyt ei syödä.

3. Lammas- ja suklaaherkkujen vastapainoksi tarvitaan kevyitä välipäiväruokia. Kasvis- ja kalakeitot antavat myös kokille aikaa levätä, niitä kun voi tehdä kerralla enemmän ja ne vain paranevat vanhetessaan päivän kaksi.

Jäätelöissä on näköjään eroja

Kävelimme eilen Merisatamanrannassa. Rantareitillä on useita jäättelökioskeja. Heti ensimmäisen kohdalla oli melkomoinen jono, ja kioskin tuntumassa istui pitkä rivi ihmisiä, jotka nauttivat valtavia riemukkaanvärisiä jäätelöpalloja kunnon vohvelitötteröstä. Helsingin jäätelötehdas myi hyvin.

Seuraava kioski myi eri valmistajan jäätelöä - ei jonoa. Kolmas kioski, jälleen Helsingin jäätelötehtaan - jono. Nyt tiedämme, minne menemme, kun jäätelökesä alkaa. Useille se näytti tosin jo alkaneen.

Omituinen otsikko

Iltasanomat julistaa lampaanlihan maistuvan suomalaisille. Pari riviä alempana tosin mainitaan, että lampaanlihan osuus on noin prosentti kokonaislihankulutuksesta. Vai että maistuu? Tunnen ihmisiä, joiden mielestä lammas maistuu villalle. Tosin heidän kokemuksensa lienevät 1950-luvulta, ajalta ennen marinointia ;-)

Ilahduttavaa IS:n uutisessa on se, että kulutus on noussut aiemmasta vuodesta. Se taas ei ilahduta, että suurin osa lihasta lennätetään kaukaa ulkomailta. Voiko ruokaa enää kauempaa tuodakaan kuin Uudesta Seelannista?

Hedelmäpommi

Löysin toisen viinipersoonallisuustestin! Sen voi tehdä (jos kokee ruotsin kielen tarpeeksi läheiseksi) Viini- ja viinamuseon sivuilla (via Memoria volatilis). Tällainen museo on sinänsä jo kiinnostava, joten ehkä ensi kesänä pitää mennä Tukholmaan. Tukholmanmatkat leimautuivat jossain vaiheessa shoppailureissuiksi, ja kaupungin muu tarjonta unohtui. Nelisen vuotta sitten teimme kuitenkin viikonloppuvisiitin vanhaan pääkaupunkiimme, ja olimme tosi tyytyväisiä kokemuksiimme.

Ruotsalaisen viinitestin mukaan olen hedelmäpommi. Itse asiassa pidän oikeastikin trooppisenhedelmäisistä uuden maailman valkoviineistä enemmän kuin ruohoisista, kirpeistä eurooppalaisista. Itse testitulos ei välttämättä ole kovin imarteleva kaikkinensa.