keskiviikkona, heinäkuuta 25, 2007

Singapura 4

Toinen huikea kiinalainen kokemus oli Singaporen itäiseen lähiöön tehdyn metroretken illallinen. Söimme höyrytetyn kalan (kuvassa) lisäksi taskurapua kahdella tapaa maustettuna, toinen chilisoosissa, toinen mustapippurissa. Homma oli aika sottaista, koska valmiiksi murrettuja ravunkuoria piti sormin vääntää auki.

Ja taas valui hiki. Tosin nyt ei mausteiden takia vaan ihan silkasta kuumuudesta! Olen iloinen, että esivanhempani älysivät kävellä näinkin pohjoiseen kuin Suomi.

Hupaisinta retkessä oli kuitenkin seurata muita ruokailijoita. Paikka oli vaatimattomasta sijainnistaan ja ulkoasustaan huolimatta vauraiden singaporelaisten suosiossa. Ohitsemme lipui Lexuksia ja Mersuja. Itse paikka oli kuitenkin ilmeeltään muovinen ja rähjäinen.

Isäntämme totesikin, ettei Suomessa ole vastaavaa ilmiötä: että paikalle tullaan vain hyvän ruoan takia silloinkin, kun omaan statukseen ehkä kuuluisi hinnakas paikka. Tämä ravintola ei todellakaan koreillut ulkoasulla, kuten kuvista näette.


maanantaina, heinäkuuta 23, 2007

Singapura 3

Kiinalaiseen ravintolaperinteeseen kuuluvat myös pelkistetyt ravintolat, joissa mätetään tuttuja perusherkkuja vaatimattomilta lautasilta. Tällainen paikka löytyi kuulun Raffles-hotellin takaa. Alla kuva "kansanpaikassa" syödystä miedosta mutta maukkaasta kanaruoasta, jonka oheen tuli kirkasta kanalientä ja pinaatinvihreitä meille aiemmin tuntemattomia vihanneksia nimeltään baby kailan.

Hyvin tyypillinen juoma kaikilla aterioilla oli Tiger-olut. Olutta oli otettava, vaikken kotimaassa juo olutta lainkaan. Emme nimittäin halunneet juoda kraanavettä keittämättömänä, eikä kaikissa low end paikoissa ollut pullovettä. Isäntäväkemme kotona kraanavettä keitettiin ja jäähdytettiin vettä kannuissa, ja sitä kyllä joimme koko matkan ajan.

Itse Rafflesissä kävimme hörppäämässä Singapore Slingit ja rapistelemassa maapähkinäkuoria, jotka baarin tapaan kuului heittää lattialle. Ei mikään ihme, että paikassa oli paljon kyyhkyjä ja varpusia kyttämässä kuorien mukana putoavia pähkinöitä. Singapore Sling ei mielestäni ole kummoinen juoma verrattuna niihin mahtaviin hedelmämehuihin tehtyihin drinkkeihin, joita sai kaikkialla. Yhtä hyvä olivat myös mocktailsit, eli alkoholittomat drinkit. Tropiikin hedelmät pääsivät hyvin edukseen sekoituksissa.



sunnuntai, heinäkuuta 22, 2007

Singapura 2

Singaporen Little India on pienen intialaisvähemmistön ylläpitämä etninen kaupunginosa, josta saa paitsi perinneasuja ja tulevaisuusennusteita myös ruokatarpeita, niin kuin arvata saattaa. Söimme siellä eteläintialaisen ateriakokonaisuuden, jonka kaikki neljä ruokalajia olivat megatulisia.

Intialaissukuinen emäntämme hieman harmitteli ruokien tasapaksua tulisuutta. Hänen mielestään chili peittosi raaka-aineiden makuja. Mutta oli varsin hupaisaa katsella seurueen miesjäseniä, jotka lakkaamatta pyyhkivät hikeä otsaltaan. Ja hyväähän se ruoka oli. Kuvasta näette, että lautasten virkaa toimittivat banaaninlehdet.

Singaporessa tosin hikeä tuli pyyhityksi muutoinkin. Lämpötila oli tasaiset 31 joka päivä. Makuuhuoneemme viilennettiin noin 26 asteeseen, jotta saimme levättyä tyrmäävältä säältä. Viilensimme itseämme myös uima-altaassa. Ystäviemme asunto sijaitsee ns palvelutalossa, jossa oli toisen kerroksen terassitasanteella hulppeankokoinen allas, barbecuepiste kolmine grilleineen ja pöytiä. Ohessa oli myös pieni kuntosali.

Grillijuhlatkin pidettiin, lihakkaissa merkeissä. Lihat - lammas ja kana - ostettiin valmiiksi marinoituina paikalliselta luottokauppiaalta, joten en voi raportoida marinadeista. Lisäksi oli kahdenlaista makkaraa, joista varsinkin lammasmakkara oli ihanaa. Oheen tehtiin suomalaishenkinen perunasalaatti, jota höysti lime. Oikein raikasta. Ranskalainen vieras toi pullon vuoden 1997 Bordeaux'ta, jonka nimeä en valitettavasti kirjoittanut ylös mutta joka kyllä laittoi harkitsemaan Ranskanmatkaa :-)



lauantaina, heinäkuuta 21, 2007

Singapura 1

Onko maailmassa toista päiväntasaajan tuntumassa sijaitsevaa kaupunkia, jossa on juotavanpuhdas vesijohtovesi, malariaton tropiikki-ilmasto ja jossa voi huoletta syödä raakaa kalaa? Kertokaa jos on. Voisin mennä vertaamaan sitä Singaporeen.

Singapore, malaijiksi Singapura, on tiivis sekoitus länttä ja itää. Sillä on monipolvinen valloittajahistoria ja kiivas nykyhetki. Siellä voi tutkia etnisiä historioita ja ruokakulttuureja hakusanoilla kiinalaiset, intialaiset, malaijit, euraasialaiset (aasialainen + eurooppalainen) ja kaukaasialaiset (siis me länkkärit). Kiinalainen perintö on Singaporelle kuitenkin leimaa-antavin.

Tuntuu hieman omituiselta, että Singaporessa nimenomaan korostetaan rotua, eikä sanaa etninen näy ainakaan kaupungin virallisessa propagandassa. Puhe on nimenomaan harmonisesta yhdessäolosta, jota kaupunkivaltio ajaa hieman omavaltaisinkin ottein - sananvapautta siellä ei länsimaalaisessa mielessä ole, sillä tiedotusvälineet ovat talutushihnassa.

Mitä söimme Singaporessa? Paljon japanilaista ruokaa. Sushia, rameneja, misokeittoja, teriyakivartaita, tempuraa, nuudeleita. Erään japanilaisen ravintolan seitsenlajinen illalliskokonaisuus kattoi niin paljon kaikenlaista, etten mitenkään pysty nimeämään niitä kaikkia. Yleisin valintamme oli kuitenkin sushivalikoima tai ramen-keitto. Kohokohta oli liekin päälle asetetulla simpukankuorella kiehuva scallop-simpukka, mitä se lieneekään suomeksi. Samaa merenelävää oli myös muutamissa sushivalikoimissa.

Paras sushipaikka oli Ngee Ann Cityn Sushi Tei, jonka tarjonta oli juuri oikealla tavalla rapsakkaa ja ryhdikästä. Parissa halvemmassa paikassa sushi oli jotenkin lötköä. Epäilin myös, oliko riisinkeittovedessä ollut ihan kaikki kohdallaan - eli kombu saattoi puuttua ;-)

Yritin kolesterolisyistä välttää katkarapuja, joita tosin oli miltei joka annoksessa, tilasi mitä vain. Söin kyllä huoletta kaikkia muita rapuja ja simpukoita :-) En ole vielä tarkistanut, onko niillä jotain eroa. Luultavasti ei.

Ostimme japanilaisen kirjakauppaketjun Kinokuniyan paikallisesta myymälästä sushiohjekirjan täydentämään aiempaa japanilaista keittokirjaamme. Kirja on Emi Kazukon, Fiona Smithin ja Elsa Pedersen-Shepelernin Sushi, easy recipes for making sushi at home (Ryland Peters & Small, 2006). Siinä on erittäin selkeä kuvitus ja kutkuttavia ohjeita, esimerkiksi sellainen jossa sushit tehdään munakuppeihin. Tällöin munakupit ensin vuorataan tuorekelmulla, minkä jälkeen niihin painetaan kalasiivuja, niin että riisille jää edelleen tilaa kalavuorattujen kuppien keskellä. Laidan yli tulevat kalanpalat leikataan siisteiksi. Lopuksi riisi painellaan paikalleen. Sushit saadaan ulos tuorekelmua nostamalla, ja ne laitetaan ylösalaisin vadille, siis riisipinta alaspäin. Syntyy pieniä kalapintaisia kumpareita!

Alla Sushi Teissä syöty tyylikäs sushisetti.

torstaina, heinäkuuta 19, 2007

Länkkäriruokaa

Tulimme kaksi tuntia sitten kotiin yhdeksän päivän Singaporen matkalta. Heti laukkujen pakkauksen jälkeen alkoi pyykinpesu ja ruoanlaitto tutun työnajon mukaan (minä pesen, mies kokkaa).

Että maistui tuore kauraleipä, currytettu kanaleike ja vihreä salaatti hyvältä. Leivän päälle sipaisin Benecolia, jotta merenelävillä entisestäänkin kohotettu kolesteroli laskisi.

Sushiraportteja lähipäivinä.

perjantaina, heinäkuuta 06, 2007

Mustanpuhuva herkkujuoma

Olen pitkään kärsinyt hyvän punaviinin puutteesta. Minut on nimittäin pilattu maistattamalla loistavia punaviinejä. Siinä ei kuulkaa peruschianti enää jippii-huutoja herätä, vaikka hyvää onkin. Pitää olla aromeja ja luonnetta, siis sellainen maku, joka tuntuu seuraavanakin päivänä makuhermoissa mukavana muistona.

Noh. Tänään loman alkamisen kunniaksi kipaisin Stockalle ostamaan karitsan sisäfileitä ja sen jälkeen niiden seuraksi Vian Alkosta punkkua. Myyjä ehdotti meille aiemmin tuntematonta Lammershoekin viinitilan Roulette Rougea (2003). Avasimme sen juuri. Nyt aletaan olla ihanan makumaailman äärellä taas :-)

"Rulettia" sopii juoda ilman lammastakin, joskin sen verran on tanniineja (ja hintaa), ettei se ehkä ihan peruspunkuksi käy. He kyllä mainostavat takaetiketissä viinin sopivan myös lintu- ja pastaruoille.

Enemmän kuin tätä viiniä haluan mainostaa Vian Alkoa. En ole varma, huomaavatko ihmiset sen olemassaolon. Siellä on kuitenkin loistava palvelu ja ihana tunnelma. Ei ole mitään Alkon standardihyllyjä vaan keskieurooppalaisen viiniputiikin tuntu. Poiketkaa katsomaan.