ZZZZZZZZ

Blogi on ollut hiljainen ja tauko jatkuu. Kerron muutaman päivän kuluttua miksi.

Joulukinkkua ahertajille

Teimme eilen puistopiknikin. Mukana oli retroankeita voileipiä, ei siis mitään aurinkokuivatuilla tomaateilla ja italialaisjuustoilla täytettyjä makua tirsuvia tekeleitä. Meillä oli kinkkurucolatäytteiset maalaisleipäsiivut. Kaiken huipuksi kinkku oli joulukinkkua! Sitä löytyi ihan vahingossa Itiksen Stockalta, jossa erikoisleikkeleitä oli esittelytiskissä. Kuulemma talon omaa tuotantoa.

Yhdestä leivästä putosi pala kinkkua. Seurasimme hartaina pienen muurahaisen uurastusta sen kokoon nähden jättimäisen kinkunpalan siirtämiseksi. Kinkku tarttui kiinni ruohonkorsiin - ylileveä kuljetus - mutta muurahainen kiskoi kiskomistaan. Rasvaisen kinkun pehmetessä auringosta muurahaisen leukoihin irtosi palasta hippu, ja muu kinkku jökötti maassa mihinkään liikkumatta. Sinne se jäi meidän poistuessa kotiimme.

Nostalgisia ruokamuistoja 3

Lapsuudessani vietimme vanhempien koko loman mökillä. Käytännössä posti siirrettiin kuukaudeksi maaseutukaupan osoitteeseen, josta se sitten soudettiin hakemaan samalla kun haettiin elintarvikkeita. Elämänrytmi muuttui täysin, vaikka talvetkin asuimme rauhallisessa lähiössä lähellä luontoa. Mutta ne aamut! Ei herätyskelloa vaan tuulensuhina pihakoivuissa!

Oleellinen osa kesälomaelämää oli itsekalastettu ja -kasvatettu ruokavalio. Porkkanat, persiljat ja perunat nousivat omasta kasvimaasta, kala järvestä joko uistimella tai katiskalla. Kalakeiton lisäksi oli usein kesäkeittoa, josta en tosin pitänyt. Molempia syötiin mansikanpunaisista muoviastioista. Ja päälle hörpättiin täysmaitoa, joka säilyi maahan kaivetussa metallitynnyrissä papan nikkaroiman puukannen alla.

Kesäkuun kohokohta?

Ystävät menivät naimisiin eilen. Pienimuotoinen seremonia maistraatissa sai jatkokseen ihanan häälounaan, joka nautittiin Savoyn terassilla. Kylläpä oli miellyttävä kokemus - näköala, palvelu, ruoka ja juoma kaikki kohdallaan! Erityiskiitoksen saa persoonallinen ja leppoisa sommelier.

Mielenkiintoinen viinituttavuus oli Pieropanin La Rocca, joka muutti kertakulauksella näkemyksemme Soave-viineistä.

Mutta - taas unohdin kuvata ruoat! Se nyt vaan ei oikein sovi tilanteeseen, jossa kaikki keskittyvät gourmettaiteeseen.

Nostalgisia ruokamuistoja 2

1970-luvun lopussa oli muotia 1950-luku kaikkinensa. Nuoriso ihaili nimenomaan Amerikan mallia, suomalainen 1950-luku kun oli köyhä ja maalainen. Suosikki-lehti kirjoitti kuolleista amerikkalaisista nuorisoidoleista, ei maitolavoista ja kuraisista maanteistä.

Fazer lanseerasi tuolloin Fazzeria-jäätelöbaarit. Niissä oli raikkaat värit, muistaakseni myös jukebox ja ennen kaikkea isot ja oikeaoppiset jäätelöannokset.

Kävimme parhaan ystäväni kanssa Fazzeriassa aika usein päätellen siitä, että paino nousi sinä talvena reippaasti. Ilmeisesti Fazzeriamme ei ollut omistajilleen hyvä bisnes, koska se lopetti toimintansa mielestämme varsin yllättäen. Noh, meidän elopainomme kannalta se oli hyvä juttu. Eikä jäätelöbaarissa koskaan ollut sellaista kuin Onnenpäivien baarissa oli. Ikäisemme pojat eivät käyneet jäätelöllä.

Nostalgisia ruokamuistoja 1

Yksi elämäni mieleenpainuvimpia ruokakokemuksia on 1970-luvun puolestavälistä. Olin elämäni ensimmäisellä tai toisella ulkomaanmatkalla Espanjassa. Tuohon aikaan Suomessa ei ollut hampurilaisravintoloita, enkä ollut koskaan syönyt hampurilaista. Isä päätti ilahduttaa lapsia - veljeäni ja minua - kuuluisalla amerikkalaisella ruokaklassikolla. Hän tilasi meille hampurilaiset ja Coca-Colat.

Miten hyvää! Rapeiden paahdettujen sämpylöiden välissä oli kunnon jauhelihapihvit kaikkine höysteineen. Raaka sipulikin oli uusi juttu. Parasta oli, että kyseessä oli oikea ateria, joka tehtiin taiteen sääntöjen mukaan hyvistä raaka-aineista.

Kaikkein suurimman vaikutuksen teki kuitenkin cokis. Juoma tarjoiltiin sokerireunaisista laseista, joissa oli sitruunasiivukin koristeena lasin reunassa. Muistan, kuinka hiilihapot poreilivat suussa ja kutittivat nenää. Cokis ja hampurilainen sopivat mahtavasti yhteen. Ne muodostivat kokonaisuuden, jolla ei ollut mitään tekemistä silloisen arkiruokavaliomme kanssa. Ne olivat kerrassaan erilaisia kuin mikään, mitä olimme aiemmin syöneet.

Tuommoisen aterian jälkeen eivät massatuotetut ketjuhampurilaiset kiinnosta.

Voi!

Anoppi oli tehnyt kunnon voisilmäpullia. Sokeriakin oli riittävästi. Saimme näitä myös mukaamme pari kappaletta. Nam.

Kakkua luvassa

Anoppilaan käy matka lauantaina. Merkkipäiviä juhlitaan. Viimeeksi vieraltaessa tarjoilut olivat tällaiset. Mitähän on luvassa huomenna?

Kertaus on opintojen äiti

Nokassa nautitut viinit tuottanut Dopff & Irion saa taas huomiota osakseen, kun Jouko Mykkänen suosittelee tänään Hesarin Ruoka & juoma -sivuilla heidän muscatiaan parsalle. Uskotaan.

Kaiken kaikkiaan Mykkänen antaa selväpäisiä - jos nyt näin voi alkoholijuomien yhteydessä sanoa - vinkkejä viiniostoksille. Hän ottaa huomioon erilaiset kukkarot ja kauden menut poimiessaan suosituksia laajasta tietovarannostaan.

Hesarin hyvät artikkelit joutuvat vain paperikeräykseen, kun sanomalehtileikkeiden arkistointi on meidän taloudessamme heikkoa. Joskus olemme leikanneet jotain talteen, mutta leike löytyy yleensä seuraavan suursiivouksen yhteydessä jostain lehtikasasta, minkä jälkeen se lentää paperikeräykseen. Olemmekin lopettaneet leikkelyn.

Siitä olemmekin saaneet hyvän syyn ostaa viinikirjoja...