Nostalgisia ruokamuistoja 1

Yksi elämäni mieleenpainuvimpia ruokakokemuksia on 1970-luvun puolestavälistä. Olin elämäni ensimmäisellä tai toisella ulkomaanmatkalla Espanjassa. Tuohon aikaan Suomessa ei ollut hampurilaisravintoloita, enkä ollut koskaan syönyt hampurilaista. Isä päätti ilahduttaa lapsia - veljeäni ja minua - kuuluisalla amerikkalaisella ruokaklassikolla. Hän tilasi meille hampurilaiset ja Coca-Colat.

Miten hyvää! Rapeiden paahdettujen sämpylöiden välissä oli kunnon jauhelihapihvit kaikkine höysteineen. Raaka sipulikin oli uusi juttu. Parasta oli, että kyseessä oli oikea ateria, joka tehtiin taiteen sääntöjen mukaan hyvistä raaka-aineista.

Kaikkein suurimman vaikutuksen teki kuitenkin cokis. Juoma tarjoiltiin sokerireunaisista laseista, joissa oli sitruunasiivukin koristeena lasin reunassa. Muistan, kuinka hiilihapot poreilivat suussa ja kutittivat nenää. Cokis ja hampurilainen sopivat mahtavasti yhteen. Ne muodostivat kokonaisuuden, jolla ei ollut mitään tekemistä silloisen arkiruokavaliomme kanssa. Ne olivat kerrassaan erilaisia kuin mikään, mitä olimme aiemmin syöneet.

Tuommoisen aterian jälkeen eivät massatuotetut ketjuhampurilaiset kiinnosta.