Hyvät tilaajat

Muistakaa siirtyä Etelärinteen tilaajiksi! Täällä ei enää kerrota mitään (tämän kirjoituksen jälkeen :-).

Olemme muuttaneet

Avasimme juuri uuden blogin nimeltään Etelärinne. Sinne siirtyy kaikki ruoka- ja juoma-aiheinen jorina, ja nimenomaan kirjoista siellä puhutaan entistä enemmän, muistakin kuin keittokirjoista.

Tervetuloa!

Kauniita katsella

Enää ei riitä, että kakku on näyttävä ja persoonallinen. Myös tarjottimen voi koristaa juhlakalun mukaan. Tässä tapauksessa juhlittava harrastaa golfia.

Tämän kakun lisäksi läksiäisissä oli kaksi muutakin kakkua ja palan painikkeeksi mansikoilla maustettua cavaa. Tällaisia juhlia saisi olla joka perjantai!

Ällistyttävintä on, ettei mieleni tehnyt herkkuja. Onnistuin juhlimaan pelkän juoman voimin. Sitten palasinkin takaisin koneen ääreen ;-)

Tällaisia lounaita

Nämä ovat ihan hyviä. Ihan tosi.

Ankeaa

Kuten huomaatte, en ole pahemmin julkaissut. Mutta kun dieetti on mikä on, niin mitäpä siitä pahemmin raportoimaan. Miä järkeä olisi kertoa, et hei, söimme taas 100 g kananrintaa, desin riisiä ja paljon keitettyä porkkanaa? Viiniuutisia saatan silloin tällöin laittaa.

Olen harkinnut lopettaa tämän blogin ja aloittaa uuden, johon sulauttaisin myös Talopaketin. Koska mökin kanssakin nyt painiskellaan kohtalonkysymyksissä, uuden fuusioblogin aloittaminen on jäissä. Olen kyllä jo värkännyt sille nimen ja selostuksen ja miettinyt aihepiirejä.

Fuusioblogin haitta olisi, että aiheita olisi monia. Jos sekaisin on rossipohjan korjausta, viiniuutisia, kirja-arvosteluja ja grillausreseptejä, valikoiva lukija saattaisi hermostua etsiessään omaa aihepiiriään. Toisaalta noista ja muista aiheista voisi syntyä hauska soppa, joka pitäisi kaikkien mielen virkeänä. Ehkä muutkin haluavat yhdistää maaseutuelämän ja urbaanin asenteen? Kertokaa, jos näin on.

Unohtakaa Italia

Italiassa on viiniviljelijöillä suru puserossa. Rypäleet kypsyivät liian aikaisin, ja niitä tuli liian vähän. Laatu on arpapeliä.

Olemme onneksi muutenkin siirtyneet uuden maailman viineihin, joskin vanha kunnon Anselmi on pitänyt paikkansa kalapöydässä. Silti aussi-chardonnayt ovat uusi suosikkini.

Maidolla laihaksi

Kävin pari viikkoa sitten ravitsemusterapeutilla. Sain lautasmalliluennon ja opastuksen erityisen vähärasvaiseen ruokavalioon. Paino ja kolesteroli tempaistaan nyt kerralla alas. Samalla rauhoittuu kiukutteleva vatsa.

Tuo lautasmalli ei viittaa Arabian uusimpiin kuvioihin. Kyse on siitä, että lautasella puolet pitää olla vihanneksia, yksi neljännes riisiä tai pastaa ja yksi neljännes lihaa tai muuta proteiinipitoista. Lisäksi syödään tietynlaista kuitupitoista leipää ja rasvatonta maitojuomaa, jossa siinäkin on ekstrakuitua lisätyn kalsiumin ohessa.

Tällä viikolla vihannesten osuus on lipsahtanut minimaaliseksi. Muutoin olemme pitäneet pintamme. Molemmilta humahti ensimmäisen viikon aikana painosta kilo ja vyötäröltä senttejä. Näin siitäkin huolimatta, että viikonloppuisin saamme syödä hieman karkkia ja juoda tavanomaiset viinimme. Nyt jos lisäisimme liikuntaa, olisimme aika äkkiä vaateostoksilla :-)

Koko homma juju tuntuu olevan leivän ja maidon liitto. Tulee tukuisa olo, kun niitä vetäisee iltapalaksi. Tässä dieetissä muutoinkin syödään jatkuvasti, eikä nälkä todellakaan yllätä. Kun kaikki on vähäkalorista, paino alkaa kuitenkin pudota. Kummallista...

Voi ei

Viikko sitten mökkireissulla luotimme paikallispuodin antimiin. Emme itse asiassa edes menneet lähimpään kauppaan, koska sen valikoimat on todettu yksipuolisiksi. Siellä on nimittäin valtava makkaravalikoima muttei juuri muuta. Mökkiläisten kauppa nääs. Nyt menimme lähimmän kaupungin keskustassa K-kauppaan. Väiskin lihatiski, you know...

Lihatiskissä oli pääasiassa sikaa. Ihan sivuhuomautuksena todettakoon, ettemme koskaan osta possua kotikeittiöön - joulua ja satunnaisia espanjalaiskinkkuja lukuunottamatta. Onneksi myyjä löysi vadeista naudan ulkofilettä. Lammasta ei todellakaan ollut tarjolla. Ulkofilekin oli jonkinlaisessa tahnassa, joka toimitti marinadin virkaa. Se myös näytti jotenkin... ikääntyneeltä. Mutta minkäs teit. Ostettava oli.

Paistoimme lihat pannulla, koska grilliä ei vielä ole. Teimme oheen vihreän salaatin ja avasimme punkun. Ja sitten - se liha. Maku oli kerrassaan omintakeinen. Marinointiliemi on täysin häivyttänyt naudan maun. Lihanlätkärettä olisi yhtä hyvin voinut väittää possuksi. Hetken epäilin näin olevankin. Lihan tunnisti kuitenkin naudaksi sen rakenteesta. Saimme pureksittua pahvimaiset siipaleet loppuun silkkaa nälkäisyyttäämme.

Oli kyllä maailman huonoin pihvi. Huhhuh.

Vanhassa pääkaupungissa

Arvostan kaupunkimatkoilla yli kaiken hotellia, joka sijaitsee kävelymatkan päässä keskustasta - tai on keskustassa. Tukholman tapauksessa tämän lisäksi oleellista on hyvä yhteys Vanhaankaupunkiin. Niinpä kokeilimme viikonloppulomallamme Riddarholmenin kupeessa kelluvaa laivahotellia. Paikan nimi on Mälardrottningen, ja se on entinen luksuspursi, jolla Barbara Hutton aikoinaan purjehti.

Mikä parasta, laivan yläkannelle on rakennettu ravintolasali. Vielä parempaa on se, että ruoka oli suorastaan hyvää. En ole koskaan aiemmin oikein perehtynyt ruotsalaiseen nykykeittiöön, joten reissun paras löytö olivat tukuisat kalakeitot. Tomaattipohjaiset paksut liemet kantoivat sisällään isoja kalankappaleita. Oikein hyvää.

Mälardrottningenin liharuoat olivat tavanomaisempia. Niissä yksinkertaisesti oli liikaa kermaa. Tokihan kaikki oli maittavaa, eritoten jälkiruokasorbetit, joiden värit olivat vielä makuakin herkullisempia. Ja viini! Talon viini oli oikein nassakkaa. Kun tilasin lasillisen, sitä todella tuli lasillinen, eikä mikään lirutettu puolikas!

Ravintolan tarjoilija oli oma lukunsa. Tehokas ja umpiystävällinen mies hoiti koko salia yksin. Hän tunnisti suomen aksenttimme, koska hän oli aikanaan ollut töissä Ahvenanmaan saaristossa. Kommunikoimme kahta kieltä sekoittamalla, mikä kuulkaa on meikäläiseltä megasaavutus. Että siis suostun puhumaan ruotsia! Suomalaisiin on juntattu kotomaassa sellainen ruotsinkielen kauhu, ettei voi muka hoitaa ravintolatilauksiakaan ruotsiksi. Eikö ole pöljää! Mutta nyt siis uskalsin :-)

Hyttimme - huoneet siis todella ovat hyttejä, joissa on kerrossängyt - oli valoisa ja toimiva. Kylpyhuone sen sijaan ei ollut. Koska hotelli on oikeasti laiva, joka kelluu vilkasvirtaisessa kapeikossa, se heilui (!) ja oli hieman kallellaan. Sen seurauksena vesi ei valunut viemäriin vaan jäi lillumaan lattialle. Vessanpytty tietysti oli suihkun takana kapeassa tilassa. Lastalla vetäminen ei suihkun jäljiltä jäänyttä vesimäärää viemäriin asti vienyt, joten sukat kastuivat.

Jos kylpyhuoneen vesi ei häiritse, Mälardrottningen on oikein kätevä majoituspaikka. Emme käyttäneet muita kulkuneuvoja kuin apostolinkyytiä paitsi mennen tullen junaa Arlandan ja keskustan välillä.

(Nyt juuri en löydä matkakuvia, joten laitan ne erikseen, kunhan ne löytyvät.)