Bruschetta pelastaa laiskan kokin illan

Kun ei jaksa tehdä vaativaa alkuruokaa illalliselle, varsinkin jos pääruoka on suht kevyt ja alkupalan pitäisi hieman täyttää mahaa, kannattaa tehdä bruschetta.

Sen verran niuho olen, että valistan tässä samantien sanan kirjoitusasusta. Siinä siis todella sch mutta tuo sch ei äänny saksalaisittain suhuna vaan sk. Espanjaa ja saksaa opiskelleet harhautuvat helposti tämän italialaisen sanan kanssa.

Hauskan ja helpon bruschetan saa karheasta paahtoleivästä (esim Oululaisen Reilu vehnäleseleipä). Sopiva määrä siivuja kiertoilmauuniin reikäpellille rapeutumaan ja ruskistumaan, sitten pintaan valkosipulipyyhkäisy, raikas oliiviöljy ja aiemmin tehty tomaatti-sipulimurska (mieluiten kaltatuista ja siemenettömistä tomaateista). Sitten hieman mustapippuria. A vot.

Joskus teen niin, että lataan päälliset leipiin ja lisään himpun parmesaania tai mustaleimaa ja kuumennan kiertoilmassa noin kymmenen minuuttia.

Pääasia on, ettei leipää tungeta liian täyteen kosteita päällikerroksia. Sen tulee säilyä rapeana.