Unohtumattomia illallisia 1

Vietimme Millennium-vuodenvaihdetta viiden hengen voimin Toskanan itälaidalla. Sää oli kamala, ja vuokratalo jääkylmä. Mielenylennystä haettiin hyvästä ruoasta ja juomasta, ja niitähän piisasi. Lähellä sijainneessa pikkukaupungissa oli kalaravintola, johon menimme heti joulun jälkeen suhteellisen epäluuloisina. Kalaahan kannattaa yleensä syödä rannikolla tai ylipäätään jonkin vesistön lähellä. Noh, yrittänyttä ei laiteta. Päätimme kokeilla.

Ruoka oli laadukasta ja herkullista. Epäluulot olivat poispyyhityt saman tien.

Varasimme pöydän myös uudenvuodenaatoksi. Saimme mukaamme menukortit, joita parhaan mukaan käänsimme suomeksi sanakirjan avulla. Oli melko outoja ruokalajeja. Väliotsikoita oli kuusi: alkuruoka, pasta, väliruoka, pääruoka 1, pääruoka 2, jälkiruoka. Kunkin alla oli useita vaihtoehtoja. Niistä sitten etukäteen valitsitsimme omat suosikkimme, jottemme epähuomiossa puutteellisen kielitaidon avittamana päätyisi syömään siansorkkia, joita myös oli menussa mukana.

Uudenvuodenaattona hurautimme holviravintolaan. Tunnelma oli helposti katossa, kun katto oli matalalla, mutta joka tapauksessa juhlallista ja ainutkertaisen tuntuista oli heti alusta asti. Isäntä oli ylitsevuotavaisen ystävällinen. Viinipullo avattiin, ja alkuruoka saapui. Heti ensimmäisen alkuruoan jälkeen tajusimme, etteivät lukuisat vaihtoehdot menun väliotsikoiden alla olleetkaan vaihtoehtoja, vaan kaikki ne yli 15 ruokalajia tulivat kaikille!!! Myös siis siansorkat.

Kummasti jaksoimme syödä koko komeuden. Viinikin kuului menun hintaan, joka oli 300 muinaista markkaa per naama. Talo tarjosi vielä kuohuviinin kello kahdentoista lyöntien jälkeen poksautettavaksi ja sikarit seurueen miehille. Sanoisin, että hinta-laatu-suhde oli kohdallaan.

Siansorkkia kannattaa kokeilla, jos niitä joskus kohdalle sattuu.