Mausteet ja Skandinavia

Joskus hyvää ruokaa syntyy miltei vahingossa. Kokkausintoni vaihtelee suuresti, mutta ruoanlaittokuumeen ollessa pahimmillaan tartun huoletta uusiin resepteihin.

Kerran päätin kokeilla pateen tekemistä. Ei se voi olla mahdotonta. Eikä ollutkaan. Ostin vuoan, ja aloin selata keittokirjoja. Sopiva resepti löytyi reippasta ruotsalaiskirjasta Rakkautta, oliiveja ja timjamia, Hyvän olon ruokaa, jonka ovat keittäneet kokoon Anna Bergenström ja Fanny Bergenström (2004). Alkupalana tarjoiltu kalapatee syntyi kertaheitolla, maku oli hienostunut ja rakenne ensiluokkainen, vaikka itse sanonkin. Viini sattui yhtä lailla kohdalleen, ja siitä keitetty kastike keittyi kasaan miltei itsekseen. Kriittinen maistajakunta oli tyytyväinen.

Anna Bergenström tarjoaa varsin luotettavia ohjeita, mutta kerran hän on pettänyt minut pahasti. Syynä ovat mausteet.

Bergenström on matkoistaan huolimatta varsin skandinaavinen chilin käyttäjä. Itse rappaan chiliä reilummin kerralla. Kun tein jotain Annan ohjetta ensi kertaa ja suoraan vieraille, olin vajota pöydän alle maistaessamme sapuskaa. Ei makua. Tai siis raaka-aineiden maku sellaisenaan, mutta ei itämaista säväystä, jota nimenomaan piti olla. Ou nou.