Unohtumattomia illallisia 2

Olin työmatkalla Japanissa vuosia sitten. Pomo päätti viedä koko seurueen ulos syömään, mieluiten jotain perijapanilaista, kun kerran niin kauas olimme päätyneet. Hotellin puutarhassa oli matala majamainen ravintolarakennus karppilampien keskellä. Sitä suositeltiin hotellin respassa, enkä jälkeenpäin yhtään ihmettele miksi.

En ollut koskaan syönyt hummeria, joten päätin ottaa sitä, maksoi mitä maksoi. Olin kyllä jo tiedostanut pomon silmienliikkeistä, että hintataso ei ollut aivan toivottu. Hän tuijotti myrtyneenä hymyillen listaa.

Istuimme kokin työtilan ympärillä, joten sain seurata hummerini valmistumista. Kokki tempaisi kovasti huitovan eläimen sammiosta, toi sen näytille, ja kuumensi paistolevyn tulikuumaksi. Sitten hän humautti hummerin kahtia kertalaakilla ja nakkasi edelleen jalkojaan heiluttavat puolikkaat kuumalle levylle. Äkkiäkös se siinä kypsyi. Levyltä sapuska tuikattiin lautaselle eteeni. Hyvää se oli mutta varsin niukka eväs. Tuoreus kyllä oli taattu. Hummeri maksoi nelisensataa markkaa.

Illallisen jälkeen pomo tuskaili laskua ja mietti selitystä omalle esimiehelleen. Minä söin minibaarista hiukopalaa ennen nukkumaan menoa.