Söpöä ruokaa

Tein muutama vuosi sitten kahden viikon työmatkan Kiinaan. Setsuanissa söin hotpotia, joka kyllä jäi mieleen. Ensinnäkään kyseisessä kaupungissa (en osaa kirjoittaa sen nimeä) ei ollut kovin monta länsimaista naista käynyt, joten olimme eksoottinen näky kaduilla ja katukeittiöissä. Siellä sitä syötiin lootuksenjuuria ja muuta wokattua kanttiiniruokaa kiinalaisen työväestön seassa.

Hotpotia söin erityisessä hotpot-ravintolassa, jonka pöydissä oli keskelle upotettuna kahteen sektoriin jaettu kattila. Toisessa puolessa oli tulista lientä, toisessa vieläkin tulisempaa. Pöytään kannettiin kaikenlaista raakaa ruokaa, jota kukin sitten yhteispadassa keitteli. Kypsynyt ruoka oli saatava ylös puikoilla, mikä oli hankalaa varsinkin pienten lihanpalojen ja liukkaiden kasvisten kanssa. Aikaa meni, mutta oli hauskaakin, kun ruoan poristessa seurustelimme ja lepuutimme jalkojamme.

Lihaa tuli myös pöytään. Fileet olivat suorastaan säälittävän laihoja suikaleita. Mahtoi olla pieni eläin, mietimme. Englantia taitava paikallinen oppaamme ei tiennyt eläimen englanninkielistä nimeä, mutta rotta eikä orava se ei kuulemma ollut, samankokoinen kuitenkin. Vähän kuin marsu, hän sanoi. Ehkäpä hamsteri?