Valitettavasti kokki on poissa

Työkaverini palasi juuri Kiinan työmatkalta, jossa hän oli päätynyt huonoon ravintolaan paikallisten seurassa. Yleensähän paikallisten seurassa päätyy suhteellisen kivoihin paikkoihin, joissa hinta-laatu -suhde on kohdallaan. Nyt kalaravintolan tankeissa oli kellunut kuolleita kaloja, ja riisi oli tarjoiltu kylmänä...

Tuli heti mieleen oma kauhuskenaarioni muutaman vuoden takaiselta Italianmatkalta. Etsimme Veronassa kivaa ja edullista ruokapaikkaa nälän kurniessa yhä kovempaa. Löysimme joen puolelta keskustaa sympaattisen oloisen paikan, jota piti vanha mies. Ulkopuolella ovenpielessä esilläollut ruokalista oli kattava ja hinnat kohtuulliset. Sinne!

Tilausvaiheessa kävi ilmi, ettei kaikkia listan ruokia ollut saatavana, joten tartuimme isännän tarjoamaan vinkkiin vitello tonnatosta (vasikanleike, joka on kuorrutettu paksulla tonnikalatahnalla). Syrjäsilmällä näimme toiseen pöytään tulleiden asiakkaiden poistuvan heidän keskusteltuaan isännän kanssa lyhyesti. Ravintolassa ei tuntunut olevan muita paikalla lainkaan. Ei siis myöskään kokkia?

Ruoka tuli suoraan jääkaapista, eikä ollut järin herkullista. Talon viini oli kehnoa litkua. Skippasimme jälkiruoan. Meistä huokui pettymys, ja ravintoloitsijakin oli vaivautunut. Hän toi laskun hyvin hyvin nolona.

Yöllä alkoivat sitten vatsakivut.

Sen jälkeen emme ole pystyneet vitello tonnatoa tilaamaan, vaikka sen on määrä olla hyvinkin herkullinen ruoka. Ei vain pystytä!