torstaina, helmikuuta 16, 2006

Suomalaista ruokaa

Eräällä itsenäisyyspäivän illallisella ystävät tarjosivat vain ja ainoastaan suomalaista ruokaa. Shamppanjaa ei tuoteta Suomessa, joten se oli ranskalainen poikkeus muutoin kotimaisessa menussa. Rajaus laittoi miettimään, mikä ruoka viime kädessä on suomalaista.

Ensinnä, mitä tarkoittaa suomalaisuus? Jos se on Suomen rajojen sisällä ilmenevää, niin pizza kelpaisi mukaan.

Vai jotain suomalaiseen kansanperinteeseen kuuluvaa? 1900-luvun alku tuntuu miellyttävän ruokaperinteen harrastajia. Tuon ajan resepteissä on kuitenkin runsain mitoin niin ruotsalaista kuin venäläistä vaikutusta, jotka taas ovat saattaneet tulla vielä kauempaa. Ei siis kovin suomalaista, eikä edes vanhaa.

Kuinka vanha perinne olisi sitten "oikeaa"? Kokeillaan ikivanhaa. Esimerkiksi vilja on tuotu Suomeen joitain tuhansia vuosia sitten, joten jos ihan tarkkoja ollaan, niin ruisleipä, karjalanpiirakat ja kalakukko ovat pois pelistä. Peruna on vielä uudempi viljelykasvi täällä päin. Metsästys, kalastus ja keräily olivat ne varhaisimmat elinkeinot. Mustikat ja nuotiolla paistettu kala saattaisivat siis olla umpisuomalaisia ruokia. Erilaiset hirviruoat myös. Ovatkohan muinaissuomalaiset metsästäjät syöneet hirven mahalaukun sisältöä eläimen kaadettuaan? Näinhän tapahtui joissain kulttuureissa, tiedä vaikka tapahtuisi edelleen.

Kaiken maailman kansallisruoat taitavat olla varsin uusia keksintöjä (niin kuin kansallisuudetkin). Tosikkomaisissa itsenäisyysjuhlissa voitaisiin siis syödä varsin ankeaa sapuskaa. Itse asiassa alkuperäisyyden ajatus ei ole edes kovin kiinnostava, koska fuusioimalla erilaisia ruokia saa usein mielenkiintoisia aterioita. Chili tai wasabi terästävät perinteisiä sapuskoita aika hauskasti.