Enoteca

Sienan kaupungissa Italiassa on koko maan viinejä edustava maistelubaari, paikallisin termein enoteca. Se on vallitetun puistorakennelman kellariholveissa kiemurteleva tunnelmallinen huoneisto, jossa saa tilata maistiaisia, kunhan karttaa katselemalla tai muutoin on päättänyt, mihin viinialueeseen haluaa tutustua. Harmillista kyllä olen käynyt enotecassa vain kerran ja silloinkin ikään kuin väärään aikaan. Ainakin väärällä tavalla...

Taustaa: 1980-luvulla Suomessa ei harrastettu viinejä siinä laajuudessa kuin nykyään, vaikka jotkut jupit tai kulttuurikotien kasvatit ehkä saattoivat asiasta jotain ymmärtääkin. Varsinkaan opiskelijat eivät piitanneet viinillisistä hienouksista. Kuvaavaa ajalle on, että yksi suosituimmista valkoviineistä oli Liebfraumilch. Se siitä.

No, tällaisessa henkisessä ympäristössä kasvaneena en minäkään suuremmin viinejä tuntenut. Päädyin silti Sienan enotecaan ollessani interraililla kahden ystäväni kanssa. Vuosi saattoi olla 1989. Emmimme tyttöjen kanssa, mitä maistaisimme. Asiantunteviin ja vaativiin asiakkaisiin tottunut tarjoilija odotti tilaustamme arvokkaan näköisenä. Ratkaisimme ongelman pyytämällä tuomaan jotain paikallista punaviiniä. Luultavasti saimme Chiantia. Se oli mitä ilmeisimmin hyvää, koska halusimme toiset lasilliset, nyt jotain muuta kuitenkin.

Emme tietenkään olleet syöneet lounasta, koska olimme löytäneet enotecan päiväkävelyllä. Viini humahti päähän. Hihitimme. Tilasimme taas jotain, josta emme tienneet hölkäsen pölähtämää. Tarjoilija kaatoi viinin kaikkien etikettioppien mukaisesti ensin tilauksen tehneelle ystävälleni, joka sitten näennäisen asiantuntevasti maistoi juomaa. No hyväähän se tietysti oli. Hihitimme. Joimme taas lasilliset. Tarjoilijan lähestyessä vakavoiduimme mietiskelemään makuja.

Paikan tasosta kertoo jotain sekin, ettei tarjoilija - tai mikä huippuenologi hän lienee ollutkaan - nyrpistellyt meille nenäänsä vaan auliisti selosti viinien taustoja. Emme tosin ymmärtäneet italiaa, tilauksethan teki espanjaa osaava ystävä, joka tunnusti, ettei saanut kaikista miehen puheista tolkkua. Hukkaan meni herran tietotaito. Mutta viini ei mennyt. Iloisena hiippailimme takaisin hotellille.

Sienan enoteca on edelleen mielessäni ja matkakohdelistallani. Seuraavan kerran hieman eri otteella!