Viikon päätteeksi Tornissa
Outo viikko: Jos viikossa on neljätoista varsinaista ateriaa, söin päättyneellä viikolla niistä seitsemän muualla kuin kotona. Tavanomaisten kanttiinilounaiden lisäksi ohjelmassa oli neljä ravintola-ateriaa (kaksi lounasta, kaksi illallista) ja yksi kahvilaillallinen. (Huomattakoon, etten maksanut niistä kuin yhden itse...) Ei siis ihme, ettei reseptejä ilmesty tänne, kun en mitään kotona tee. Arki-iltoina ja usein viikonloppunakin syödään niin simppelisti, ettei niistä ruoista ole reseptipalstalle.
Viikon hienoin illallinen tarjoiltiin perjantaina Tornissa, jossa söin Helsinki-menun. Hyvä ystävä oli tullut Suomeen käymään ja tapanamme on tavata ruoan merkeissä. Hän halusi nimenomaan eurooppalaista ruokaa, koska kaipaa täkäläisiä mietoja makuja ja yrttejä, joita ei Kaakkois-Aasiassa välttämättä saa.
Parasta menussa oli pehmeä ja syvänmakuinen sellerikeitto. Pääruoka - poronvasanpaisti - taas oli komeasti aseteltu lautaselle, kuin maalaus kastikkeineen ja muide höysteineen. Hyvää sekin oli. Ennen pääruokaa tuli keittiön tervehdyksenä mansikka-appelsiini-sorbetti sitruunaruohomoussen päällä. Se oli suorastaan suloisenmakuinen. Huomattakoon kaikkien ruokien upea väriskaala - taitaa olla kuvataiteilija keittiömestarina?
Torni oli hyvä muttei kuitenkaan aivan yhtä hyvä kuin Yume tai Ilmatar. Sali on miellyttävä muilta osin paitsi sisäseinällä olevia maalauksia. Miksi ne ovat siellä? Ehkä ajatuksena on ollut keventää klassista ilmapiiriä, mutta maalauskokoelma on varsin epätasainen. Tämä pätee myös ripustukseen, joka tavoittelee sattumanvaraisuuden mukanaantuomaa rentoutta mutta on lähinnä hämmentävä. Noh, ilahduttavaa oli se, että omat maalaukseni olisivat olleet esittelykelpoisia siellä seassa.
Torni-kokemuksiamme ryyditetään usein drinkeillä American Barissa tai ylhäällä Ateljee Barissa, mutta nyt painelimme molemmat tahoillemme jääkylmässä lauantai-illassa. Monipolvisen aterian jälkeen ei yksinkertaisesti enää voinut nauttia mitään muuta. Sen kyllä ehdin huomata, että American Bar oli uudistanut sisustustaan. Täytyypä poiketa nauttimaan joku toinen ilta.
Viikon hienoin illallinen tarjoiltiin perjantaina Tornissa, jossa söin Helsinki-menun. Hyvä ystävä oli tullut Suomeen käymään ja tapanamme on tavata ruoan merkeissä. Hän halusi nimenomaan eurooppalaista ruokaa, koska kaipaa täkäläisiä mietoja makuja ja yrttejä, joita ei Kaakkois-Aasiassa välttämättä saa.
Parasta menussa oli pehmeä ja syvänmakuinen sellerikeitto. Pääruoka - poronvasanpaisti - taas oli komeasti aseteltu lautaselle, kuin maalaus kastikkeineen ja muide höysteineen. Hyvää sekin oli. Ennen pääruokaa tuli keittiön tervehdyksenä mansikka-appelsiini-sorbetti sitruunaruohomoussen päällä. Se oli suorastaan suloisenmakuinen. Huomattakoon kaikkien ruokien upea väriskaala - taitaa olla kuvataiteilija keittiömestarina?
Torni oli hyvä muttei kuitenkaan aivan yhtä hyvä kuin Yume tai Ilmatar. Sali on miellyttävä muilta osin paitsi sisäseinällä olevia maalauksia. Miksi ne ovat siellä? Ehkä ajatuksena on ollut keventää klassista ilmapiiriä, mutta maalauskokoelma on varsin epätasainen. Tämä pätee myös ripustukseen, joka tavoittelee sattumanvaraisuuden mukanaantuomaa rentoutta mutta on lähinnä hämmentävä. Noh, ilahduttavaa oli se, että omat maalaukseni olisivat olleet esittelykelpoisia siellä seassa.
Torni-kokemuksiamme ryyditetään usein drinkeillä American Barissa tai ylhäällä Ateljee Barissa, mutta nyt painelimme molemmat tahoillemme jääkylmässä lauantai-illassa. Monipolvisen aterian jälkeen ei yksinkertaisesti enää voinut nauttia mitään muuta. Sen kyllä ehdin huomata, että American Bar oli uudistanut sisustustaan. Täytyypä poiketa nauttimaan joku toinen ilta.
posted by rinsu at 20:00
2 Comments:
Aika kummaa, ettei sorbettia lukenut menussa. Tai lähinnä ihmettelen, miksei lukenut. Onko sitten mukava ilmoittaa keiton jälkeen, että nyt tuleekin pieni yllätys keittiön tervehdyksenä. Tuleeko siitä asiakkaalle jotenkin arvokkaampi olo.
Oli miten oli, helsinki-menu näyttää kyllä hyvältä. Jonkin pehmeän sellerikeiton voisi tässä itsekin jonain päivänä kehitellä...
Juu, se tuotiin nimenomaan yllätyksenä. Samoin ihan eka alkupala. Seuralaiseni tosin veikkasi, että minua saatettiin luulla ruokakriitikoksi, koska kuvasin safkat. Ja että siksi tulisi ekstraa. Ei kai kukaan vakava ja pelätty ruokakriitikko paljastaisi itseään kuvaamalla ruokia? Kyllä se sorbetti ehkä muutoinkin olisi tullut :-)
Lähetä kommentti
<< Home