Toisten ruokia

Toisin kuin niin reippaasti taannoin julistin, slow food ei olekaan ollut johtotähtenämme viime viikkoina. Tai toisten tekemä slow food on. Itse en ole kokannut mitään. Mies on väsännyt joitain arkiruokia silloin, kun emme ole hakeneet ilta-ateriaa Stockmannin Meals -osastolta.

Tekevät muuten hyviä aasialaisia sooseja siellä Stockalla. Perjantaina söimme punaista thaicurrya, jossa oli kalaa ja äyriäisiä. Siitä sai ruokaekstaasin - siis sen suuta ja aivoja kutittavan tunteen, joka tainnuttaa järjen ja katkaisee puheen. Silmät lurpsahtavat puolitankoon. Chili sen tekee! Kahden hengen ruoat - ostimme mukaan valmiin riisinkin - maksoivat kymmenen euroa.

Kesti pitkään ennen kuin Suomessa alkoi saada aasialaisia ruokia muistuttavia aasialaisia ruokia. Sitä ennen sai vain "suomennettuja" kiinaruokia, joissa ei ollut tulisuutta nimeksikään. Raaka-aineetkin olivat aina ne samat: kanaa, bambua, sipulia, riisiä. Tai: nautaa, bambua, sipulia, riisiä. Tilanne on korjaantunut ainakin Helsingissä. Esimerkiksi Tang Dynasty Ruoholahdessa on oikein kiva paikka, ja sen buffetissa lähtee nälkä. Tarjolla on ainakin kuutta soosia, joista täytyy tietysti kokeilla useampaa. Miljöökin on miellyttävän valoisa ja nykyaikainen (hyvässä mielessä). Käyn siellä liian usein.













Mutta kaikesta huolimatta maailman ihanin arkiruoka on kotona pakastekalasta tehty tavallinen kalakeitto. (Siis ei sen tarvitse olla pakastekalasta mutta tätä ruokaa ei haittaa vaikka olisikin.) Keiton idea on olla tuttu, kotoinen ja mieto. Toki chiliä ja muita mausteita lisäämällä tästä saa vaikka millaisen version, mutta ajoittain on ihanaa syödä tutuista tutuinta murkinaa. Kasvisliemessä keitettyjen kalan, perunan, porkkanan ja sipulin liitto on voittamaton. Maustepippuri ja miedot yrtit kruunaavat keiton.