Reseptiverkko
Kymmenisen vuotta sitten, tietokoneiden alkaessa yleistyä, insinöörit povasivat niille käyttöä muun muassa kotien reseptipankkina. Tämä oli kuta kuinkin ainoa asia, johon naisten ajateltiin konetta käyttävän. Tuo nauratti silloin.
Nyt webbi pursuaa reseptejä. On kuitenkin mielestäni yksi merkittävä ero alkuperäiseen ajatukseen. Se on sosiaalisuus. Nyt reseptejä jaetaan muiden käyttöön kenties enemmän kuin koskaan ennen. Toinen merkittävä asia on luovuus - ruoanlaitolla ilmaistaan itseä. 1990-luvun ajatus reseptien järkevästä organisoinnista ja paperittomasta tallentamisesta on siis laventunut rikkaammaksi ja olennaisesti inhimillisemmäksi. Ihmisethän ovat lähtökohtaisesti sosiaalisia. Tietokone säiliönä - metaforan sijaan olemme saaneet verkon, jota usea kutoo.
(Jotenkin tuntuu, että olen kirjoittanut tästä aiheesta aiemmin, mutta koska en itse muista tämän paremmin, tuskin kukaan muukaan muistaa :-)
Itse pidän reseptivaihtoa mielenkiintoisempana ruokiin liittyviä käytäntöjä, ja luen mielelläni muiden blogeista, mitä ruoanlaittoon on liittynyt. Onko ollut vieraita? Miten ruoista kirjoitetaan? Mistä raaka-aineet on hankittu? Mitä niksejä valmistukseen liittyy. Jos haluan pelkkiä reseptejä, voin katsoa keittokirjasta.
Ei ihme, että keittokirjojen joukkoon on ilmestynyt näin elän ja syön -kirjoja! Ruokatarinoita siis. Niiden toivossa.
Nyt webbi pursuaa reseptejä. On kuitenkin mielestäni yksi merkittävä ero alkuperäiseen ajatukseen. Se on sosiaalisuus. Nyt reseptejä jaetaan muiden käyttöön kenties enemmän kuin koskaan ennen. Toinen merkittävä asia on luovuus - ruoanlaitolla ilmaistaan itseä. 1990-luvun ajatus reseptien järkevästä organisoinnista ja paperittomasta tallentamisesta on siis laventunut rikkaammaksi ja olennaisesti inhimillisemmäksi. Ihmisethän ovat lähtökohtaisesti sosiaalisia. Tietokone säiliönä - metaforan sijaan olemme saaneet verkon, jota usea kutoo.
(Jotenkin tuntuu, että olen kirjoittanut tästä aiheesta aiemmin, mutta koska en itse muista tämän paremmin, tuskin kukaan muukaan muistaa :-)
Itse pidän reseptivaihtoa mielenkiintoisempana ruokiin liittyviä käytäntöjä, ja luen mielelläni muiden blogeista, mitä ruoanlaittoon on liittynyt. Onko ollut vieraita? Miten ruoista kirjoitetaan? Mistä raaka-aineet on hankittu? Mitä niksejä valmistukseen liittyy. Jos haluan pelkkiä reseptejä, voin katsoa keittokirjasta.
Ei ihme, että keittokirjojen joukkoon on ilmestynyt näin elän ja syön -kirjoja! Ruokatarinoita siis. Niiden toivossa.
posted by rinsu at 17:44
4 Comments:
Aamen. Hyvä kirjoitus.
Ruokatarinoiden toivossa kahlailen blogeissa itsekin. Tosin aivan liian usein tulee keskittyneeksi omissakin kirjoituksissaan pelkkään reseptiin, jonka ihanteellisimmillaan voisi ajatella olevan lähinnä ruokajutustelun oheistuote.
Pelkkänä reseptiarkistona tietokone ei ole yhtä käytettävä kuin reseptikirjat, joita on helppo roudata keittiössä ympäriinsä, joten on luonnollista, että ruokablogien houkutuksen pitää löytyä jostain muusta(kin).
Näkisin myös, että tämä kerronnallisuuskin on hyvin paljon lähtöisin Jamie Oliverin opuksista.
Jamie Oliver on taitavasti napannut ilmasta ns ajan hengen - ruokaa saavat laittaa työväenluokkaiset miehetkin, koska tavoitteena on hauska yhdessäolo ystävien kanssa. Samalla kerrotaan hyviä stooreja raaka-aineista ja ruoan taustoista. (Perustan tämän kommentin teeveeohjelmaan, en ole lukenut hänen kirjojaan.) Tämä ikään kuin poistaa kokkausta naisellisen hellaleiman.
Ja kun ei ole puutetta, voidaan keskittyä finesseihin! Nyt suomalainenkin vertailee oliiviöljylaatuja ja panostaa luomuun. 1970-luvulla ei haalarimies ostanut lihatiskiltä sisäfilettä. Tänään näkyi Valintatalossa ostavan :-)
Anteeksi kärjistykseni, mutta tähän vaurausasiaan haluan ajoittain tarttua. Muutos on niin voimakas. Läskisoosista tryffeleihin...
Tämä onkin hyvä pitää mielessä tulevia reseptiblogituksia varten...
Lähetä kommentti
<< Home