Kasviksista vihreyden alkumetreillä

Vanhin itse hankkimani keittokirja on Lars Johanssonin Kasvisruokien keittokirja (WSOY 1984, ensimmäinen painos 1982). Ostin sen jo ennen kotoa poismuuttoani eräältä työkaverilta 1985.

Kirjan avaa Lukijalle otsikoitu esipuhe, joka alkaa seuraavasti:

"Elämme aikaa, jolle ovat tunnusomaisia nopeat, syvät ja jopa radikaalit muutokset niin ihmisissä kuin yhteiskunnassakin kaikkialla maailmassa. Nämä muutokset eivät näy ainoastaan politiikassa ja maailmantaloudessa, vaan myös tieteissä, taiteissa ja sosiaalisissakin arvostuksissa. Niinpä ruokakulttuurikin on viime vuosina suuresti muuttunut, ja kehityksen suunta näyttää pysyvän samana."

Varsin suureellinen alku, samalla myös hieman hämärä! Lukijan oletetaan tietävän, mistä muutoksista on kyse. Noh, tuolloinhan vasemmistoradikalismi alkoi taittua vihreydeksi. Ylipäätään lienee tuolle ajalle oireellista, että keittokirjakin linkittyy yhteiskunnallisiin aatteisiin. Niin ne kyllä taitavat linkittyä vieläkin. Vegaanit, lähiruoan ystävät ja luomun käyttäjät ovat kaikki asettuneet valtavirran ruokailutapoja vastaan.

Kasvisruokien keittokirjan ohjeet ovat nykypäivän perspektiivistä hyvin vaatimattomia. Ainekset ovat arkisia, ja mausteita käytetään vain vähän. Yrtit ovat keskeisessä roolissa, mutta usein kirja neuvoo käyttämään vain yhtä yrttiä suolan ja pippurin lisäksi. Provencelainen yrtticocktail ei tunnu kuuluvan tämän kirjan makumaailmaan.