Aladinan keittiössä

Italialaisella ystävälläni Aladinalla on mitä ihanin keittiö. Kyse ei ole erityisen prameasta varustelusta vaan huoneen luonteesta. Keittiö on pullautettu kaksikerroksisen talon sivuun. Sen katto toimii yläkerran terassiparvekkeena, josta voi katsella ihanasti sinerviä Apenniineja.

Keittiössä on kolme seinällistä ikkunoita. Yhdellä seinällä on jääkaappi, hella, tiskiallas, kuivatavarakaappi ja ovi eteiseen. Keittiöstä pääsee myös suoraan puutarhaan yrttejä noutamaan. Basilikaa kasvaa suurissa ruukuissa, timjami esiintyy tuppaina kivetyn polun varrella, ja tomaatit ja kesäkurpitsat ovat omassa penkissään. Kanat ostetaan aidan yli naapurista, kunhan ensin valitsee, minkä niistä vapaasti oliivitarhassa juoksentelevista kuopijoista haluaa. Muu liha haetaan pienestä lihakaupasta.

Kun kirjoitan tätä, alkaa ihan harmittaa se, etten juuri nyt ole siellä.

Aladinan parhaita keitoksia ovat olleet valkoviinissä haudutetut viiriäiset ja uunissa haudutettu jänis. Uuniruoat olivatkin turvallinen valinta, sillä Aladinalla oli ennen sauhuttelun lopettamista tapana kokata savuke suupielessään. Seurasimme jännityksellä, putoaako parisenttinen tupakantuhka suoraan kattilaan. Koskaan ei kyllä pudonnut.