Kosminen illallinen

Olin eilen taas Kosmoksessa (omituinen viikko). Nyt syötiin kolmen ruokalajin illallinen ajan kanssa kolmen ystävän jälleennäkemisen kunniaksi. Jälleennäemme kolmesti vuodessa, ja joka kerta asiaan suhtaudutaan yhtä juhlallisesti. Tapaaminen onkin hyvä syy etsiä toinen toistaan parempia ruokakokemuksia. Mainittakoon, että porukkamme lempinimi on Sitruunat. Olemme niin happamia... tai sitten emme...

Otin suositusmenun (http://www.ravintolakosmos.fi/suomi/menu.htm). Kyllä oli hyvää - ja tuhtia. Possu risottoineen oli niin jytkyä syötävää, että olisi riittänyt raavaalle miehellekin. En yleensä syö sianlihaa muulloin kuin jouluna, mutta tämä todella maistui.

Menun läpi kävi väriteema. Punajuuri, punaviini ja vadelma värjäsivät ruokia pehmeästi mutta näyttävästi. Illalliseni kruunasi jälkiruoan kanssa tarjottu Recioto della Valpollicella. Recioto on tehty kuivahtaneista rypäleistä, sikäli se muistuttaa monia muita ihania jälkiruokaviinejä, mutta Recioto on punaista. Maku yllättää iloisesti - maistatin sitä eilen muilla, ja hyväksyntä oli ilmeikästä.

Kuten todettu jo torstaina lounasjutun yhteydessä, Kosmos ei ole mikään trendipaikka eikä Michelinmesta, mutta siellä käy mielellään. Salin tunnelma on toki keskeinen tekijä, jota kaurismäkeläisen karusti artikuloivat tarjoilijat täydentävät. Sliippaamaton mutta sinänsä ihan asiallinen palvelu on kuin aikamatka vanhoihin aikoihin - suomalainen suoraviivaisuus elää Kosmoksessa. Ei ihme, että paikka on aina täysi.