Saagan taikaa

Viime viikolla kävin Saaga-ravintolassa, joka sijaitsee Bulevardilla Helsingissä. En odottanut suuria. Aiemmat Lappi-ravintolakokemukset eivät ole sykäyttäneet. En ole muussin ja poronkäristyksen ystävä.

Saaga on sisustettu ikään kuin vanhan päälle - kelohonkakoristeita on liimattu muun muassa kylpyhuoneen kaakeleihin. Osin sisustus näyttää kuitenkin asialliselta, sillä paikkaa ei onneksi ole vuorattu puupanelein. Ruokalista taas on iloinen yllätys. Oli montakin ruokaa, jota olisin halunnut kokeilla. Kerrankin jotain toisenlaista.

Otin alkuruoaksi kirkasliemisen lintukeiton. En ole koskaan ennen päässyt nauttimaan riistalintuja, joten vertailukohtaa ei ole. Sanoisin keittoa kuitenkin varsin maukkaaksi. Pääruokana oli paistettua riekonrintaa, joten lintuteema jatkui. Tämäkin oli ihan hyvää, joskin reunoiltaan rintapalat olivat hieman kuivia. Oli kuitenkin kokemus syödä riistaa. Saisipa sitä useamminkin.

Vieruskaveri ylisti mureaa Merilapin karitsaa. Lapin ohralinnit täytteineen olivat myös seurueen suosiossa. Jälkiruoaksi muutamat söivät karpaloita jääkulhossa, joka oli komeannäköinen esitys. Itse nautin marjasankian, joka ei kosiskellut makeudellaan vaan oli varsin luonnonläheisen oloinen.

Saaga saa seiskan. Voisin mennä uudelleen, varsinkin jos pitää ilahduttaa vieraita Lapin eksotiikalla. Meidänkin keppihevosenamme oli ulkomaalainen vieras. Eniten pöydän antimista nauttivat kuitenkin isännät ja emännät, joita oli lukuisasti yhteen vieraaseen nähden. Suomalainen tai lappilainen ruoka ei ole kiinalaiseen makuun...