Il Bosco Cortonasta

Olin toissaviikolla Viassa syömässä. Pääruoka oli karitsaa salsicci-makkaroiden kera - ihan hyvää, joskin niin tukuisa annos, etten saanut syötyä kaikkia makkaroita. Mies jaksoi samanlaisen annoksensa kokonaan.

Mutta jälkiruoka oli loistava! Pistaasijäätelöä ja tiukka suklaakakku. Taju oli lähteä. Kokeilkaa, jos käytte.

Aterian jälkeen vetäydyimme enotecan puolelle juomaan miellyttävää Il Bosco -viiniä. Erityisen säväyksen antoi se, että tämä punaviini on Cortonasta, joka on meille tärkeä kaupunki.

Olemme käyneet Cortonassa useita kertoja. Mieleenpainuva visiitti oli 31.12.1999, jolloin vietimme millennium-aaton aamupäivän siellä. Istuimme kaupungin yläpuolella sijaitsevan linnoituksen pihamaalla ja katsoimme Val di Chianan yli vastapäisten kukkuloiden suuntaan. Päivä oli aurinkoinen - ja pirskatin kylmä - mutta laakson yllä leijaili utu. Saattoi olla takoista nousevaa savuakin... Emme siten nähneet niitä kukkuloita, joita yritimme tunnistaa. Siellä oli nimittäin majapaikkamme, jonka terassilta oli tapana katsella jalokiven lailla tuikkivaa Cortonaa illan hämärtyessä.

Yyh. Tuli ikävä Toskanaan.

Marjutille tiedoksi, että juuri Viassa rikoin rillini. Kävelin kumarassa kännykkä korvalla ja etsin hiljaista kolkkaa soittaessani vanhalle opiskelukaverille. Tajusin edessäni olevan lasia vasta, kun sivusilmällä näin lasioven karmit. Siinä vaiheessa oli myöhäistä :-)

Ovi pysyi ehjänä, samoin pää, mutta silmälasien linssin kulma murtui. Tosin se todellakin murtui vasta pestessäni laseja kotona sunnuntaina. Ilmeisesti lämmin vesi laajensi linssin lasia ja piillyt murtuma levähti näkyviin. - Saan korjatut lasit optikolta huomenna.

Tässä jälkiruoka: