Ilmatar

No niin. Otetaanpas eilinen Ilmatar-visiitti tarkempaan käsittelyyn.

Meitä oli kolmen naisen ryhmä, ja otimme kaikki yllätysmenun viineineen. Kuten edellisen viestin kommenttiosiossa jo sanoin, saimme viisi ruokaa ja kuhunkin sopivan viinin. En tietenkään saanut kaikkia detaljeja ylös, mutta periaatteessa ateria eteni seuraavasti:

1. haukea ja mätiä sisältänyt pikkupala ja Cloudy Bay 2004 Uudesta Seelannista
2. jokirapukeitto, jokirapuravioli ja puolikuiva Gewürztraminer Alsassista (Östertag)
3. hirvihöystöä ja poreen ulkofilettä ja Sagrantino di Montefalco 1999 (osuuskunta Colpetrone Umbriassa)
4. kotimaisia juustoja (mm Mouhijärven Verneri) ja kuiva sherry
5. mustikkapannacottaa ja Yecla (erittäin herukkaisen tuntuinen itäespanjalainen jälkiruokaviini Monastrell-rypäleestä)

Alkuun ja loppuun joimme vielä shamppanjat. Hedelmäinen ja miellyttävähappoinen shamppanja (jonka nimi ei tarttunut paperille) oli uusi tulokas, joka sopi erityisen hyvin omaan makuuni. Erittäin kuivat skumpat kun tuppaavat joskus hieman närästämään.

Ruoka oli parempaa kuin odotin. Kyllä taitaa Ilmatar mennä Nokan ohi nyt. Mutta jälleen kaikkein hillittömin elämys olivat viinit. Tämä on myös syy, miksi sanoin yöllä sinänsä suurta laskun loppusummaa kohtuulliseksi. 150 euroa on toki paljon, mutta nyt sillä sai sellaisia elämyksiä, joita ei muutoin voi mitenkään hankkia. Kun ammattilaiset ovat etsineet hienoja viinejä pieniltä laatutuottajilta ja luoneet omintakeisia ruokia, ainakin meikäläinen on valmis maksamaan. Tämä on sitä paljon puhuttua elämystaloutta.

Onnistunutta kokonaisuutta korosti vielä Ilmattaren kaunis sisustus. Saimme peränurkkapöydän, josta koko ravintola aukesi mukavasti silmien eteen. Palvelu oli erittäin asiantuntevaa mutta samalla mutkatonta. Emme tunteneet oloamme moukiksi, vaikkei kukaan meistä esimerkiksi harrasta viinejä vakavasti tai harrasta laajamittaista ruokaturismia. Arvioisin palvelun parhaaksi, mitä olen saanut Suomessa. Toki Chez D vetää tälle vertoja, mutta siellä ainakin itse aloin hieman jännittämään.

En pysty nostamaan yhtä ruokaa ylitse muide, mutta täytyy kyllä kehua mustikkapannacottaa. Myös hirvihöyste-poron ulkofile perunalisäkkeen kera oli mieluisa. Lihan kanssa tarjottu punaviini oli aisteja avaava. Ja koska rakastan Gewürztraminereita ylipäätään, sekin osio oli ihana. Mutta jostain kummasta syystä en saa ensimmäistä ruokaa palautettua mieleeni. Ehkä seuraavat ruokalajit vain hautasivat sen muistikuvan.

Ilta oli kaiken kaikkiaan erittäin miellyttävä. On todella vaikea antaa tälle arvosana. Yumelle annoin viimeeksi 9 ja puoli. Tämä saattaisi sitten olla 9 arvoinen. Saattaa olla, että Yume sai liikaa, vaikka se olikin hieno kokemus sekin. Joka tapauksessa tähän astinen suosikkini Nokka on nyt kenties menettänyt asemansa. Ilmattareen vien mielelläni esimerkiksi ulkomaiset vieraat.

Koska en löydä kuittia mistään (tarkastelimme sitä muistaakseni kotijatkoilla joskus kahden maissa ;-), en pysty tarkistamaan, olisiko autokyydistä sittenkin langennut maksu. Se on mahdollista. Sillä tavalla kätevästi se niveltyi kokonaisuuteen, ettemme missään vaiheessa alkaneet kyselemään sen hintaa. Hmm. No, olisi se taksikin maksanut jotain.