Ruoka vai kirjat, kumpi voitti?
Harmittaa, etten mennyt kirjamessuille kahtena päivänä, niin kuin alun perin aioin. Messukeskus kutsui vasta tänään. Kirjoja olisi katsellut ja kirjailijoita kuunnellut enemmänkin.
Ruokamessujen puoli sen sijaan oli ankeahko. Se on ihan ymmärrettävää sikäli, että näytteilleasettajat ovat enimmäkseen pienyrityksiä. Ei niillä ole varaa rakentaa komeita lavasteita ja hankkia julkkiksia osastolleen niin kuin suurilla kirjankustantamoilla on.
Ikävä kyllä innovaation puute näkyi osastosomistusten lisäksi myös ruokatuotteissa. Kaikilla tuntui olevan vain hunajaa, tyrnihilloa ja muikkusäilykkeitä. Eikö Suomessa muuta tuoteta? Vai tulevatko messuille ne tuottajat, joilla ei ole muita myyntikanavia?
On ylipäätään vaikea hahmottaa, kenelle ruokamessut on suunnattu. Jos ne ovat kuluttajille, on hieman yllättävää, ettei siellä ole enemmän suuria valmistajia tai maahantuojia. Ilmeisesti ruoka-alalla kannattaa keskittyä isojen ketjujen ja erikoisruokaputiikkien sisäänostajiin eikä kuluttajiin. Niin kyllä minäkin tekisin, jos toisin maahan jotain ihanaa välimerellistä herkkua. En nähnyt myöskään ravintovalistajia. Julkkiskokkien näytöksissä kuulin kyllä vinkkejä, jotka sivuavat ruoan terveellisyyttä.
Kaiken tyrnisen seassa oli virkistävää törmätä viljapihveihin. Ne ovat kuin juureslettuja mutta ilman juureksia, siis viljasta tehtyjä. Sysmän luomuherkut esitteli valmistetta, josta saa viljapihvitaikinan vain vettä lisäämällä. Maistiaiset vakuuttivat ainakin minut! Ostinkin heti kolme pussia. Olisin itse asiassa hyvin voinut ostaa enemmänkin - pussejahan olisi voinut nakata kasvisruoasta kiinnostuneille ystäville arkilahjana. Innostun nimittäin aina, kun jokin perheyritys todella yrittää luoda jotain uutta.
Kirjapuolelta mukaan tarttui Kalevala ja yksi historiallinen tutkimus. Aika hyvin. Varauduin rahanmenoon, mutta nyt ei mennyt 50 euroa enempää.
Ruokamessujen puoli sen sijaan oli ankeahko. Se on ihan ymmärrettävää sikäli, että näytteilleasettajat ovat enimmäkseen pienyrityksiä. Ei niillä ole varaa rakentaa komeita lavasteita ja hankkia julkkiksia osastolleen niin kuin suurilla kirjankustantamoilla on.
Ikävä kyllä innovaation puute näkyi osastosomistusten lisäksi myös ruokatuotteissa. Kaikilla tuntui olevan vain hunajaa, tyrnihilloa ja muikkusäilykkeitä. Eikö Suomessa muuta tuoteta? Vai tulevatko messuille ne tuottajat, joilla ei ole muita myyntikanavia?
On ylipäätään vaikea hahmottaa, kenelle ruokamessut on suunnattu. Jos ne ovat kuluttajille, on hieman yllättävää, ettei siellä ole enemmän suuria valmistajia tai maahantuojia. Ilmeisesti ruoka-alalla kannattaa keskittyä isojen ketjujen ja erikoisruokaputiikkien sisäänostajiin eikä kuluttajiin. Niin kyllä minäkin tekisin, jos toisin maahan jotain ihanaa välimerellistä herkkua. En nähnyt myöskään ravintovalistajia. Julkkiskokkien näytöksissä kuulin kyllä vinkkejä, jotka sivuavat ruoan terveellisyyttä.
Kaiken tyrnisen seassa oli virkistävää törmätä viljapihveihin. Ne ovat kuin juureslettuja mutta ilman juureksia, siis viljasta tehtyjä. Sysmän luomuherkut esitteli valmistetta, josta saa viljapihvitaikinan vain vettä lisäämällä. Maistiaiset vakuuttivat ainakin minut! Ostinkin heti kolme pussia. Olisin itse asiassa hyvin voinut ostaa enemmänkin - pussejahan olisi voinut nakata kasvisruoasta kiinnostuneille ystäville arkilahjana. Innostun nimittäin aina, kun jokin perheyritys todella yrittää luoda jotain uutta.
Kirjapuolelta mukaan tarttui Kalevala ja yksi historiallinen tutkimus. Aika hyvin. Varauduin rahanmenoon, mutta nyt ei mennyt 50 euroa enempää.
posted by rinsu at 16:13
3 Comments:
Pientuottajien asema on todella huono. Messuilla käyvät kuluttajat ovat tavallaan viimeinen oljenkorsi johon tarttua. Ravintoloiden keittiöpäälliköt ovat tulosvastuullisia keskiportaan johtajia. Heidän tehtävänsä on solmia yritykselle edullisia sopimuksia suurten keskusliikkeiden kanssa.Keskusliikkeet antavat alennuksia myytyjen määrien mukaan. Pientuottajat eivät pysty toimittamaan tavaraa keskustukkujen edellytämällä volyymillä.Siksi ravintolat eivät osta heiltä mitään. Ainoa mahdollisuus on yrittää tarjota tavaraa messuvieraille; siis ikävä kyllä,jutustasi päätellen, väsyneellä asenteella, nuhjuisten standien takaa.Kannattaa ryhtyä maatalousyrittäjäksi...?
Kuulostaa pahalta. Jotain tällaista epäilinkin.
Kyllä siellä reipasta myyntiasennetta oli, ja esimerkiksi tuo sysmäläisten tiski oli oikein suosittu kohta. Monilla oli tuotteen ulkoasukin kunnossa. Mutta kokonaisuutena messut olivat kokoelma pieniä vaatimattomia osastoja.
Tälle jäi myös melko hailea kuva ruokamessuista. Oikeastaan nuo julkkiskokit oli ainut valopilkku koko messuilla. Jotenkin sitä vain odotti jotain suurempaa ja hienompaa.
Lähetä kommentti
<< Home