Terveisiä Karjalasta!

Tarkemmin sanottuna Laatokalta, Syväriltä ja Ääniseltä. Teimme Etumatkojen Laatokan risteilyn niin kutsuttuun Raja-Karjalaan. Itse kutsun aluetta Novgorodin Karjalaksi, Kannaksen Karjalaa taas Ruotsin Karjalaksi keskiaikaisten rajanvetojen ja kulttuurivaikutteiden mukaan.

Alus jolla matkasimme Pietarista suurille järville ja takaisin oli M/S Kuibyshev. Matkapakettiin kuului täysihoito laivapäivien ajalta - bussimatkoilla kukin hoiti itse ateriansa pysähdyspaikoilla (Rajahovi Suomen puolella Vaalimaalla ja Viipurin tori Venäjän puolella). Kokoonnuimme laivan ruokasaliin kolmesti päivässä. Alkupalat olivat aina jo pöydässä, muut annokset lennähtivät pöytään nuorten tarjoilijoiden kiidättäminä. Tyttöjen sirkeys ja ruoan tuhtius miellyttivät kovin useimpia matkalaisia. Meillä teki hieman tiukkaa ruoan kanssa - ihan kaikkea emme saaneet alas. Esimerkiksi voi-kananmuna-seos kinkkuleikkeen sisällä oli varsin rasvainen annos. En todellakaan voi kutsua täytettä munavoiksi, koska se herättää mielikuvan suomalaisten joulupöytien kanamunamurskasta voilla höystettynä. Laivalla tarjottu täyte oli voita, jossa oli hieman kananmunaa.

Kalaruoat olivat mainioita, liharuoat taas varsin tavanomaisia. Lihapullat saavat erikoismaininnan suuresta koostaan - nekin tosin olivat niin rasvaisia, että pullien jäähdyttyä rasva alkoi näkyä niiden rakenteessa ja tuntua maussa hieman turhan selvästi. Mainittakoon, ettei kanaa tarjottu lainkaan, ja kasviksia oli vain koristeena. Annokset olivat myös aika pieniä. Niiden tuhti kaloripitoisuus tosin piti nälän poissa pitkienkin ateriavälien yli...

Kuten sanottua, useimpia ruoka miellytti. Suomessa on siis makueroja ;-) Täytyy toki todeta, että matkustajien keski-ikä oli varsin korkea. Suurin osa heistä oli eläkeiässä, ja ikähän selittää makutottumuksia, ainakin rasvan ja suolan käytön suhteen, eikö? Muistan nähneeni yhden lapsen meidän ruokasalissamme, toisen salin kokoonpanosta en tiedä. Mitäpä lapsia kiinnostavaa tuolla matkalla olisikaan ollut? Vain sotahistoriaa, kansanperinnettä ja uskonnollisia vierailukohteita.

Niille jotka ihmettelevät mitä me siellä teimme mainittakoon, että olen (siis nimenomaan minä, ei mieheni) hurahtanut sotahistoriaan. Ei, en halua Karjalaa takaisin. En myöskään kuulu vapaaehtoisiin maanpuolustajiin. Kunhan vain olen kiinnostunut historiasta. Sitä paitsi minulla on karjalaiset sukujuuret. Ja moni muu paikka on jo koluttu, joten nyt oli aika ylittää itäraja.

No, joka tapauksessa ruokamielessä matka oli sukellus venäläiseen kotiruokaan, kuten Etumatkat asian ilmaisee. Viiniä emme nauttineet, Altai-vodkaa sen sijaan kyllä. Vodkasta ja muista makupoliittisista yksityiskohdista lisää lähipäivinä.