Mustaa teetä vaihteeksi

Olen pitkään riemuinnut vihreän teen olemassaolosta. Niinpä onkin ollut virkistävää nauttia oikein mustaa intialaista teetä pitkän vihreän kauden jälkeen. Tanniinit hivelevät ikeniä, ja mukista näkee, onko juomaa vai ei.

Teestä puheenollen, yksi mieluisimpia teemuistoja vie mielen Britanniaan.

Olin takavuosina Etelä-Englannissa työmatkalla ja yövyin suhteellisen tavanomaisessa muka-vanhassa muka-hienossa residenssissä Camberleyn kaupungissa. Ystäväni Kati tuli morjenstamaan minua hotellille, ja tilasimme pannun teetä hotellin ravintolan salongissa.

Ah. En tiedä, mitä britit teehensä laittavat, mutta miten se olikin maistuvaa. Ilmeisesti sokeria lisätään jo haudutusvaiheessa. Joka tapauksessa tanniinit eivät tuntuneet lainkaan, mutta rikas maku juomassa oli.

Kyllä kannu tietysti maksoikin: kahdeksan puntaa muistaakseni. Toisaalta sitä sitten riittikin koko tapaamisen ajaksi. Ja miljöö oli miellyttävä: suurikuvioiset tapetit, suurikuvioinen sohva, kullalla silattuja yksityiskohtia, huomaavaista palvelua lukuisin please-sanoin höystettynä. Umpienglantilaista.