Viini, Ruoka, Kirjat!

Hyvät tilaajat

2007-09-09T23:42:00.001+03:00

Muistakaa siirtyä Etelärinteen tilaajiksi! Täällä ei enää kerrota mitään (tämän kirjoituksen jälkeen :-).

Olemme muuttaneet

2007-09-04T19:32:00.000+03:00

Avasimme juuri uuden blogin nimeltään Etelärinne. Sinne siirtyy kaikki ruoka- ja juoma-aiheinen jorina, ja nimenomaan kirjoista siellä puhutaan entistä enemmän, muistakin kuin keittokirjoista.

Tervetuloa!

Kauniita katsella

2007-09-04T17:49:00.000+03:00

Enää ei riitä, että kakku on näyttävä ja persoonallinen. Myös tarjottimen voi koristaa juhlakalun mukaan. Tässä tapauksessa juhlittava harrastaa golfia.

Tämän kakun lisäksi läksiäisissä oli kaksi muutakin kakkua ja palan painikkeeksi mansikoilla maustettua cavaa. Tällaisia juhlia saisi olla joka perjantai!

Ällistyttävintä on, ettei mieleni tehnyt herkkuja. Onnistuin juhlimaan pelkän juoman voimin. Sitten palasinkin takaisin koneen ääreen ;-)

Tällaisia lounaita

2007-09-03T13:54:00.000+03:00

Nämä ovat ihan hyviä. Ihan tosi.

Ankeaa

2007-09-02T14:01:00.000+03:00

Kuten huomaatte, en ole pahemmin julkaissut. Mutta kun dieetti on mikä on, niin mitäpä siitä pahemmin raportoimaan. Miä järkeä olisi kertoa, et hei, söimme taas 100 g kananrintaa, desin riisiä ja paljon keitettyä porkkanaa? Viiniuutisia saatan silloin tällöin laittaa.

Olen harkinnut lopettaa tämän blogin ja aloittaa uuden, johon sulauttaisin myös Talopaketin. Koska mökin kanssakin nyt painiskellaan kohtalonkysymyksissä, uuden fuusioblogin aloittaminen on jäissä. Olen kyllä jo värkännyt sille nimen ja selostuksen ja miettinyt aihepiirejä.

Fuusioblogin haitta olisi, että aiheita olisi monia. Jos sekaisin on rossipohjan korjausta, viiniuutisia, kirja-arvosteluja ja grillausreseptejä, valikoiva lukija saattaisi hermostua etsiessään omaa aihepiiriään. Toisaalta noista ja muista aiheista voisi syntyä hauska soppa, joka pitäisi kaikkien mielen virkeänä. Ehkä muutkin haluavat yhdistää maaseutuelämän ja urbaanin asenteen? Kertokaa, jos näin on.

Unohtakaa Italia

2007-09-02T13:59:00.000+03:00

Italiassa on viiniviljelijöillä suru puserossa. Rypäleet kypsyivät liian aikaisin, ja niitä tuli liian vähän. Laatu on arpapeliä.

Olemme onneksi muutenkin siirtyneet uuden maailman viineihin, joskin vanha kunnon Anselmi on pitänyt paikkansa kalapöydässä. Silti aussi-chardonnayt ovat uusi suosikkini.

Maidolla laihaksi

2007-08-27T21:52:00.000+03:00

Kävin pari viikkoa sitten ravitsemusterapeutilla. Sain lautasmalliluennon ja opastuksen erityisen vähärasvaiseen ruokavalioon. Paino ja kolesteroli tempaistaan nyt kerralla alas. Samalla rauhoittuu kiukutteleva vatsa.

Tuo lautasmalli ei viittaa Arabian uusimpiin kuvioihin. Kyse on siitä, että lautasella puolet pitää olla vihanneksia, yksi neljännes riisiä tai pastaa ja yksi neljännes lihaa tai muuta proteiinipitoista. Lisäksi syödään tietynlaista kuitupitoista leipää ja rasvatonta maitojuomaa, jossa siinäkin on ekstrakuitua lisätyn kalsiumin ohessa.

Tällä viikolla vihannesten osuus on lipsahtanut minimaaliseksi. Muutoin olemme pitäneet pintamme. Molemmilta humahti ensimmäisen viikon aikana painosta kilo ja vyötäröltä senttejä. Näin siitäkin huolimatta, että viikonloppuisin saamme syödä hieman karkkia ja juoda tavanomaiset viinimme. Nyt jos lisäisimme liikuntaa, olisimme aika äkkiä vaateostoksilla :-)

Koko homma juju tuntuu olevan leivän ja maidon liitto. Tulee tukuisa olo, kun niitä vetäisee iltapalaksi. Tässä dieetissä muutoinkin syödään jatkuvasti, eikä nälkä todellakaan yllätä. Kun kaikki on vähäkalorista, paino alkaa kuitenkin pudota. Kummallista...

Voi ei

2007-08-19T23:00:00.000+03:00

Viikko sitten mökkireissulla luotimme paikallispuodin antimiin. Emme itse asiassa edes menneet lähimpään kauppaan, koska sen valikoimat on todettu yksipuolisiksi. Siellä on nimittäin valtava makkaravalikoima muttei juuri muuta. Mökkiläisten kauppa nääs. Nyt menimme lähimmän kaupungin keskustassa K-kauppaan. Väiskin lihatiski, you know...

Lihatiskissä oli pääasiassa sikaa. Ihan sivuhuomautuksena todettakoon, ettemme koskaan osta possua kotikeittiöön - joulua ja satunnaisia espanjalaiskinkkuja lukuunottamatta. Onneksi myyjä löysi vadeista naudan ulkofilettä. Lammasta ei todellakaan ollut tarjolla. Ulkofilekin oli jonkinlaisessa tahnassa, joka toimitti marinadin virkaa. Se myös näytti jotenkin... ikääntyneeltä. Mutta minkäs teit. Ostettava oli.

Paistoimme lihat pannulla, koska grilliä ei vielä ole. Teimme oheen vihreän salaatin ja avasimme punkun. Ja sitten - se liha. Maku oli kerrassaan omintakeinen. Marinointiliemi on täysin häivyttänyt naudan maun. Lihanlätkärettä olisi yhtä hyvin voinut väittää possuksi. Hetken epäilin näin olevankin. Lihan tunnisti kuitenkin naudaksi sen rakenteesta. Saimme pureksittua pahvimaiset siipaleet loppuun silkkaa nälkäisyyttäämme.

Oli kyllä maailman huonoin pihvi. Huhhuh.

Vanhassa pääkaupungissa

2007-08-17T17:25:00.000+03:00

Arvostan kaupunkimatkoilla yli kaiken hotellia, joka sijaitsee kävelymatkan päässä keskustasta - tai on keskustassa. Tukholman tapauksessa tämän lisäksi oleellista on hyvä yhteys Vanhaankaupunkiin. Niinpä kokeilimme viikonloppulomallamme Riddarholmenin kupeessa kelluvaa laivahotellia. Paikan nimi on Mälardrottningen, ja se on entinen luksuspursi, jolla Barbara Hutton aikoinaan purjehti.

Mikä parasta, laivan yläkannelle on rakennettu ravintolasali. Vielä parempaa on se, että ruoka oli suorastaan hyvää. En ole koskaan aiemmin oikein perehtynyt ruotsalaiseen nykykeittiöön, joten reissun paras löytö olivat tukuisat kalakeitot. Tomaattipohjaiset paksut liemet kantoivat sisällään isoja kalankappaleita. Oikein hyvää.

Mälardrottningenin liharuoat olivat tavanomaisempia. Niissä yksinkertaisesti oli liikaa kermaa. Tokihan kaikki oli maittavaa, eritoten jälkiruokasorbetit, joiden värit olivat vielä makuakin herkullisempia. Ja viini! Talon viini oli oikein nassakkaa. Kun tilasin lasillisen, sitä todella tuli lasillinen, eikä mikään lirutettu puolikas!

Ravintolan tarjoilija oli oma lukunsa. Tehokas ja umpiystävällinen mies hoiti koko salia yksin. Hän tunnisti suomen aksenttimme, koska hän oli aikanaan ollut töissä Ahvenanmaan saaristossa. Kommunikoimme kahta kieltä sekoittamalla, mikä kuulkaa on meikäläiseltä megasaavutus. Että siis suostun puhumaan ruotsia! Suomalaisiin on juntattu kotomaassa sellainen ruotsinkielen kauhu, ettei voi muka hoitaa ravintolatilauksiakaan ruotsiksi. Eikö ole pöljää! Mutta nyt siis uskalsin :-)

Hyttimme - huoneet siis todella ovat hyttejä, joissa on kerrossängyt - oli valoisa ja toimiva. Kylpyhuone sen sijaan ei ollut. Koska hotelli on oikeasti laiva, joka kelluu vilkasvirtaisessa kapeikossa, se heilui (!) ja oli hieman kallellaan. Sen seurauksena vesi ei valunut viemäriin vaan jäi lillumaan lattialle. Vessanpytty tietysti oli suihkun takana kapeassa tilassa. Lastalla vetäminen ei suihkun jäljiltä jäänyttä vesimäärää viemäriin asti vienyt, joten sukat kastuivat.

Jos kylpyhuoneen vesi ei häiritse, Mälardrottningen on oikein kätevä majoituspaikka. Emme käyttäneet muita kulkuneuvoja kuin apostolinkyytiä paitsi mennen tullen junaa Arlandan ja keskustan välillä.

(Nyt juuri en löydä matkakuvia, joten laitan ne erikseen, kunhan ne löytyvät.)

Luvassa lähipäivinä

2007-08-15T21:27:00.000+03:00

Raportoimatta ovat ainakin Tukholman matka, kolesterolirajoitteisen jäätelöt ja maailman huonoin pihvi.

Lisäksi tulee puhetta ravintoterapeutin ohjeista, joilla vatsa rauhoittuu, kolesteroli laskee ja paino pienenee. Taivaanrannassakin on taas käyty, ja saatu huonoa palvelua Arlandan baarissa. Näistä siis lisää ihan pian.

Singapura 4

2007-07-25T17:36:00.000+03:00

Toinen huikea kiinalainen kokemus oli Singaporen itäiseen lähiöön tehdyn metroretken illallinen. Söimme höyrytetyn kalan (kuvassa) lisäksi taskurapua kahdella tapaa maustettuna, toinen chilisoosissa, toinen mustapippurissa. Homma oli aika sottaista, koska valmiiksi murrettuja ravunkuoria piti sormin vääntää auki.

Ja taas valui hiki. Tosin nyt ei mausteiden takia vaan ihan silkasta kuumuudesta! Olen iloinen, että esivanhempani älysivät kävellä näinkin pohjoiseen kuin Suomi.

Hupaisinta retkessä oli kuitenkin seurata muita ruokailijoita. Paikka oli vaatimattomasta sijainnistaan ja ulkoasustaan huolimatta vauraiden singaporelaisten suosiossa. Ohitsemme lipui Lexuksia ja Mersuja. Itse paikka oli kuitenkin ilmeeltään muovinen ja rähjäinen.

Isäntämme totesikin, ettei Suomessa ole vastaavaa ilmiötä: että paikalle tullaan vain hyvän ruoan takia silloinkin, kun omaan statukseen ehkä kuuluisi hinnakas paikka. Tämä ravintola ei todellakaan koreillut ulkoasulla, kuten kuvista näette.

Singapura 3

2007-07-23T21:29:00.001+03:00

Kiinalaiseen ravintolaperinteeseen kuuluvat myös pelkistetyt ravintolat, joissa mätetään tuttuja perusherkkuja vaatimattomilta lautasilta. Tällainen paikka löytyi kuulun Raffles-hotellin takaa. Alla kuva "kansanpaikassa" syödystä miedosta mutta maukkaasta kanaruoasta, jonka oheen tuli kirkasta kanalientä ja pinaatinvihreitä meille aiemmin tuntemattomia vihanneksia nimeltään baby kailan.

Hyvin tyypillinen juoma kaikilla aterioilla oli Tiger-olut. Olutta oli otettava, vaikken kotimaassa juo olutta lainkaan. Emme nimittäin halunneet juoda kraanavettä keittämättömänä, eikä kaikissa low end paikoissa ollut pullovettä. Isäntäväkemme kotona kraanavettä keitettiin ja jäähdytettiin vettä kannuissa, ja sitä kyllä joimme koko matkan ajan.

Itse Rafflesissä kävimme hörppäämässä Singapore Slingit ja rapistelemassa maapähkinäkuoria, jotka baarin tapaan kuului heittää lattialle. Ei mikään ihme, että paikassa oli paljon kyyhkyjä ja varpusia kyttämässä kuorien mukana putoavia pähkinöitä. Singapore Sling ei mielestäni ole kummoinen juoma verrattuna niihin mahtaviin hedelmämehuihin tehtyihin drinkkeihin, joita sai kaikkialla. Yhtä hyvä olivat myös mocktailsit, eli alkoholittomat drinkit. Tropiikin hedelmät pääsivät hyvin edukseen sekoituksissa.

Singapura 2

2007-07-22T20:20:00.001+03:00

Singaporen Little India on pienen intialaisvähemmistön ylläpitämä etninen kaupunginosa, josta saa paitsi perinneasuja ja tulevaisuusennusteita myös ruokatarpeita, niin kuin arvata saattaa. Söimme siellä eteläintialaisen ateriakokonaisuuden, jonka kaikki neljä ruokalajia olivat megatulisia.

Intialaissukuinen emäntämme hieman harmitteli ruokien tasapaksua tulisuutta. Hänen mielestään chili peittosi raaka-aineiden makuja. Mutta oli varsin hupaisaa katsella seurueen miesjäseniä, jotka lakkaamatta pyyhkivät hikeä otsaltaan. Ja hyväähän se ruoka oli. Kuvasta näette, että lautasten virkaa toimittivat banaaninlehdet.

Singaporessa tosin hikeä tuli pyyhityksi muutoinkin. Lämpötila oli tasaiset 31 joka päivä. Makuuhuoneemme viilennettiin noin 26 asteeseen, jotta saimme levättyä tyrmäävältä säältä. Viilensimme itseämme myös uima-altaassa. Ystäviemme asunto sijaitsee ns palvelutalossa, jossa oli toisen kerroksen terassitasanteella hulppeankokoinen allas, barbecuepiste kolmine grilleineen ja pöytiä. Ohessa oli myös pieni kuntosali.

Grillijuhlatkin pidettiin, lihakkaissa merkeissä. Lihat - lammas ja kana - ostettiin valmiiksi marinoituina paikalliselta luottokauppiaalta, joten en voi raportoida marinadeista. Lisäksi oli kahdenlaista makkaraa, joista varsinkin lammasmakkara oli ihanaa. Oheen tehtiin suomalaishenkinen perunasalaatti, jota höysti lime. Oikein raikasta. Ranskalainen vieras toi pullon vuoden 1997 Bordeaux'ta, jonka nimeä en valitettavasti kirjoittanut ylös mutta joka kyllä laittoi harkitsemaan Ranskanmatkaa :-)

Singapura 1

2007-07-21T17:16:00.000+03:00

Onko maailmassa toista päiväntasaajan tuntumassa sijaitsevaa kaupunkia, jossa on juotavanpuhdas vesijohtovesi, malariaton tropiikki-ilmasto ja jossa voi huoletta syödä raakaa kalaa? Kertokaa jos on. Voisin mennä vertaamaan sitä Singaporeen.

Singapore, malaijiksi Singapura, on tiivis sekoitus länttä ja itää. Sillä on monipolvinen valloittajahistoria ja kiivas nykyhetki. Siellä voi tutkia etnisiä historioita ja ruokakulttuureja hakusanoilla kiinalaiset, intialaiset, malaijit, euraasialaiset (aasialainen + eurooppalainen) ja kaukaasialaiset (siis me länkkärit). Kiinalainen perintö on Singaporelle kuitenkin leimaa-antavin.

Tuntuu hieman omituiselta, että Singaporessa nimenomaan korostetaan rotua, eikä sanaa etninen näy ainakaan kaupungin virallisessa propagandassa. Puhe on nimenomaan harmonisesta yhdessäolosta, jota kaupunkivaltio ajaa hieman omavaltaisinkin ottein - sananvapautta siellä ei länsimaalaisessa mielessä ole, sillä tiedotusvälineet ovat talutushihnassa.

Mitä söimme Singaporessa? Paljon japanilaista ruokaa. Sushia, rameneja, misokeittoja, teriyakivartaita, tempuraa, nuudeleita. Erään japanilaisen ravintolan seitsenlajinen illalliskokonaisuus kattoi niin paljon kaikenlaista, etten mitenkään pysty nimeämään niitä kaikkia. Yleisin valintamme oli kuitenkin sushivalikoima tai ramen-keitto. Kohokohta oli liekin päälle asetetulla simpukankuorella kiehuva scallop-simpukka, mitä se lieneekään suomeksi. Samaa merenelävää oli myös muutamissa sushivalikoimissa.

Paras sushipaikka oli Ngee Ann Cityn Sushi Tei, jonka tarjonta oli juuri oikealla tavalla rapsakkaa ja ryhdikästä. Parissa halvemmassa paikassa sushi oli jotenkin lötköä. Epäilin myös, oliko riisinkeittovedessä ollut ihan kaikki kohdallaan - eli kombu saattoi puuttua ;-)

Yritin kolesterolisyistä välttää katkarapuja, joita tosin oli miltei joka annoksessa, tilasi mitä vain. Söin kyllä huoletta kaikkia muita rapuja ja simpukoita :-) En ole vielä tarkistanut, onko niillä jotain eroa. Luultavasti ei.

Ostimme japanilaisen kirjakauppaketjun Kinokuniyan paikallisesta myymälästä sushiohjekirjan täydentämään aiempaa japanilaista keittokirjaamme. Kirja on Emi Kazukon, Fiona Smithin ja Elsa Pedersen-Shepelernin Sushi, easy recipes for making sushi at home (Ryland Peters & Small, 2006). Siinä on erittäin selkeä kuvitus ja kutkuttavia ohjeita, esimerkiksi sellainen jossa sushit tehdään munakuppeihin. Tällöin munakupit ensin vuorataan tuorekelmulla, minkä jälkeen niihin painetaan kalasiivuja, niin että riisille jää edelleen tilaa kalavuorattujen kuppien keskellä. Laidan yli tulevat kalanpalat leikataan siisteiksi. Lopuksi riisi painellaan paikalleen. Sushit saadaan ulos tuorekelmua nostamalla, ja ne laitetaan ylösalaisin vadille, siis riisipinta alaspäin. Syntyy pieniä kalapintaisia kumpareita!

Alla Sushi Teissä syöty tyylikäs sushisetti.

Länkkäriruokaa

2007-07-19T17:10:00.000+03:00

Tulimme kaksi tuntia sitten kotiin yhdeksän päivän Singaporen matkalta. Heti laukkujen pakkauksen jälkeen alkoi pyykinpesu ja ruoanlaitto tutun työnajon mukaan (minä pesen, mies kokkaa).

Että maistui tuore kauraleipä, currytettu kanaleike ja vihreä salaatti hyvältä. Leivän päälle sipaisin Benecolia, jotta merenelävillä entisestäänkin kohotettu kolesteroli laskisi.

Sushiraportteja lähipäivinä.

Mustanpuhuva herkkujuoma

2007-07-06T17:58:00.000+03:00

Olen pitkään kärsinyt hyvän punaviinin puutteesta. Minut on nimittäin pilattu maistattamalla loistavia punaviinejä. Siinä ei kuulkaa peruschianti enää jippii-huutoja herätä, vaikka hyvää onkin. Pitää olla aromeja ja luonnetta, siis sellainen maku, joka tuntuu seuraavanakin päivänä makuhermoissa mukavana muistona.

Noh. Tänään loman alkamisen kunniaksi kipaisin Stockalle ostamaan karitsan sisäfileitä ja sen jälkeen niiden seuraksi Vian Alkosta punkkua. Myyjä ehdotti meille aiemmin tuntematonta Lammershoekin viinitilan Roulette Rougea (2003). Avasimme sen juuri. Nyt aletaan olla ihanan makumaailman äärellä taas :-)

"Rulettia" sopii juoda ilman lammastakin, joskin sen verran on tanniineja (ja hintaa), ettei se ehkä ihan peruspunkuksi käy. He kyllä mainostavat takaetiketissä viinin sopivan myös lintu- ja pastaruoille.

Enemmän kuin tätä viiniä haluan mainostaa Vian Alkoa. En ole varma, huomaavatko ihmiset sen olemassaolon. Siellä on kuitenkin loistava palvelu ja ihana tunnelma. Ei ole mitään Alkon standardihyllyjä vaan keskieurooppalaisen viiniputiikin tuntu. Poiketkaa katsomaan.

Kesäkirjoja

2007-06-29T18:07:00.000+03:00

Onnistuin eilen käymään Café Aallossa ostamatta sinne mennessä yhtään kirjaa Akateemisesta. Hyvä saavutus. Saatoimmekin keskittyä tarjoiluihin, joista yllä kuva. Ennen ja jälkeen kyllä hipelöin kirjaa nimeltä Pilvibongarin opas, joka opastaa tunnistamaan taivaallisia höyrymuodostelmia ja kertoo samalla säätiloihin ja pilviin liittyviä tarinoita. Vaikutti kepeältä kesäluettavalta mutta jätin kuitenkin väliin.

Lukaisin kuitenkin tässä muun lomailun ohessa kevyen ruokaromaanin. Keltaisten sitruunoiden ravintola noudattelee tuttuja kerronnan kaavoja, joten arvasinkin jo alkusivuilla, kuka on kuka loppusivuilla. Salaperäisen ruokakriitikon Lolan ja päähenkilö Agnesin tulevan love interestin hahmot olivat helppoja pongata. No, ei se mitään. Tulihan samalla tutustuttua siihen, mitä nyky-Ruotsi lukee. Kajsa Ingemarsson on nimittäin erittäin suosittu kirjoittaja, ja tämä romaani myi kuin häkä Ruotsissa ilmestymisvuonnaan 2005.

Tarjoilijan ammatti ei koskaan ollut haaveenani, ei ylipäätään mikään ravintola-alaan liittyvä työ. Sen sijaan olisin mielelläni hyvässä kirjakaupassa töissä. Käytännössä tämä tarkoittaa Helsingin Akateemista. Jokin antikvariaatti voisi myös olla kiva. Akateemisen väellä on kuitenkin pääsy tietokantoihin, ja uusien julkaisujen äärellä on hyvin lukutrendeistä selvillä. Lisäksi Akateemisessa yksinkertaisesti käy enemmän ihmisiä.

Uusista ja vanhoista astioista

2007-06-28T15:51:00.000+03:00

Koska nykyinen keittiömme on tiloiltaan niukka, peritty juhla-astiastomme on pakattuna parvivarastossa. Keittiön avohyllyille mahtuvat niukin naukin arkiastiat. Vaikka lasisten hyllyjen on määrä kestää vaikka mitä, ajoittain epäilen niiden romahtavan elintarvikkeiden ja astioiden painosta. Ei sillä, että tavaraa olisi liikaa vaan sillä, että lasi on hauraan näköistä materiaalia. Toistaiseksi esineistö ja kuivatavara ovat pysyneet paikoillaan.

Nyt kun meillä on mökki, varastoastiat täytyy tunnistaa (mitä on missäkin laatikossa pehmusteiden seassa) ja viedä niistä osa maalle. Päähäni iski kuitenkin kauhukuva talvisesta varkaasta, joka penkoo mökin ja vie äidin vanhan liemikulhon. En siis voi viedä parhaita vanhoja astioita maalle, vain joitain merkityksettömiä. Mutta sellaisiahan meillä ei ole.

Onko sinne mökkiin ostettava uudet astiat? Onko tällaisessa ylivarovaisuudessa ylipäätään mitään mieltä? Mieheni mielestä olen aivan haka keksimään kauhuskenaarioita. Omasta mielestäni osaan ennakoida erilaisia riskejä hyvin. Olisin hyvä riskienhallintapäällikkö. Kotitalouksissa ei ilmeisesti sellaisia tarvita, ainakaan meillä :-)

Joka tapauksessa mökille matkannee kulunut valkea Teema-sarja. Perintövadit jäävät kotiin. Lisäksi kotiin saa tällä verukkeella ostaa uuden arkiastiaston. Jipii.

Juhannusruokakuva

2007-06-27T17:43:00.000+03:00

Laitetaan nyt kuviakin, vaikka käytänkin edelleen kännykameraa.

Lomakeittoja ajatuksella

2007-06-27T17:37:00.000+03:00

Mitä söimmekään juhannuksena? (Minun on jo aiemmin ollut määrä kehua Mitä söin tänään -blogin nimeä. Se antaa mukavasti vapauksia kirjoittajalle. Se sopisikin omaan käyttööni paremmin kuin hyvin, sillä enimmäkseen referoin menneitä ruokailuja.)

Mitä siis? Kanaa, lammasta, maissia, uusia perunoita, vihreitä salaatteja, ja Vian valmiskeittoja.

Nuo litran pakkauksissa olevat keitot ovat hyvä juttu mökkikeittiöön, sillä ne säilyvät (käsittääkseni) avaamattomina huoneenlämmössä. Niitä voisi kerätä kymmenen tölkkiä mukaansa ja kuitata kaikki lomalounaat vaivattomalla lämmitysoperaatiolla. Vain iltaisin täytyisi uhrata energiaa monimutkaisiin valmisteluihin. Tosin ei grillaaminenkaan niin hirveästi työtä vaadi.

Valmiskeittojen avulla lomalla jäisi päivät aikaa mieleen juolahtavien ajatusten seuraamiseen. Eräänlaista ajatusliftaamista siis: otetaan ajatus silloin, kun se kohdalle tulee. Ei aikatauluteta matkaa. Ajatusten pientareella voi hyvin odotella seuraavaa vauhdikasta kulkuvälinettä. Ja samalla lusikoida hissukseen maukasta keittoa.

Juhannusmarinadi

2007-06-21T17:07:00.000+03:00

Söin viikolla kivan illallisen Atelier Finnessä, jonka italialainen sommelier oli persoonallinen ja kerrassaan katu-uskottava. Raportti myöhemmin. (Kummallista, en löydä heitä webistä.)

Nyt olemme kirjoittaneet kauppalistan juhannuskokkausta varten, mutta uskaltaudumme kauppaan vasta illalla enimmän hulinan rauhoituttua. Luvassa lammasta ja kanaa, koska toinen vieraamme ei syö naudanlihaa lainkaan.

Lueskelemme juuri marinadiohjeita. Lampaalle tulee luultavimmin seuraava liemi:

- 2 rkl kuorittua ja pilkottua tuoretta inkivääriä
- 4 valkosipulinkynttä pilkottuina
- 1 nippu salaattisipuleita (siisti ja silppua)
- vajaa 2 dl soijakastiketta
- saman verran sakea, kiinalaista riisiviinaa tai kuivaa sherryä
- saman verran aasialaista tummaa seesamiöljyä
- 1 rkl sokeria
- puoli tl rouhittua mustapippuria

Mittaa inkivääri, valkosipuli ja salaattisipulit yleiskoneeseen ja sekoita. Lisää sekaan muut ainekset.

Ohje on Steven Raichlenin Kaikki grillauksesta -kirjasta (WSOY 2006). Kirja neuvoo vielä valuttamaan marinadin talteen marinoimisen jälkeen ja keittämään kasarissa voin (3 rkl) ja sokerin (1 rkl) kera paksuksi kuorruteeksi, jolla lampaan reisipalaa valellaan grillauksen aikana. Koska meille ei tule reisipalaa vaan pienempiä lihankappaleita, tyydymme pelkkään marinoimiseen. Sitä paitsi sain juuri vakavan varoituksen korkeiden kolesteroliarvojeni takia, joten kaikki voillinen jää nyt pois muutenkin.

Huonepalvelusta

2007-06-12T22:22:00.000+03:00

Olin taas Hilton Hyde Parkissa. Nyt kuva paikasta koheni. Tilasin nimittäin illallisen huoneeseen. Huonepalvelun menu oli laaja, ja lisäksi Hilton ilmoittaa, mitkä ruoat ovat niinsanotusti terveellisiä vaihtoehtoja ja mitkä vegevalintoja. Terveellisille ruoille on annettu kalorimäärätkin.

Otin kasviscurryn. Se kuului terveellisiin valintoihin. Vasta tilattuani huomasin, että siinä on tuplasti kaloreita kananrinta-annokseen verrattuna. Huh. Olin nimittäin tilannut myös erittäin tuhdin suklaakakkusen ja jäätelöpallon. Noh, työnteko kyllä laantui, eikä unikaan ollut hyvää, koska olin todella täynnä. Mutta vältinpä yksin ravintolassa syömisen, eikä tarvinnut lähteä mihinkään, vaan sain lojua omassa rauhassani. Vasta seuraavana päivänä nautin ihmisten katselusta aamuteellä Sohon kirjakauppakadulla...

Taivaanranta laittoi parastaan

2007-06-09T21:31:00.000+03:00

Tänään maalta Helsinkiin palatessamme söimme myöhäisen lounaan Lahdessa Taivaanrannassa. Miehen nieriäannos oli höystetty maukkaalla sitruunapastalla ja marinoiduilla parsoilla. Oma jokirapuilla kruunattu Caesar-salaattini maistui erittäin hyvältä. Ruokahalua lisäsi sekin, että olimme aamulla huhkineet lapion varressa veljeni mökillä.

Otin salaatin oheen Nautilus-viiniä, jota ei ilmeisesti Alkosta saa. Harmi, maku oli nimittäin vahva ja aromikas, sitrushedelmäinen suorastaan. Se on hyvin erilainen kuin aiemmin kehumani Chateau de Cruzeau, mutta molemmat ovat erikoislaatuisia ja tavanomaisesta poikkeavia.

Yllättävä Cruzeau

2007-06-03T18:04:00.000+03:00

Eilen haaviin tarttui kaksi erilaista mutta mielenkiintoista valkoviiniä. Parsan kanssa nautimme Pfaffenheimia (rypäle Pinot Blanc, tuottaja Les Vignerons de Pfaffenheim et Gueberschwihr, alue Alsace, vuosikerta 2005), joka oli oikein mukava. Parsan jälkeen maistoimme hyvinkin erikoista tuotosta nimeltä Chateau de Cruzeau (rypäle Sauvignon, tuottaja André Lurton, alue Pessac-Léognan *), vuosikerta 2004).

Jos tunnette ihmisiä, joiden mielestä valkoviini on hentoinen juoma, kaatakaa heidän lasiinsa Chateau de Cruzeauta.

*) Mielenkiintoista, ettei suomenkielinen Wikipedia tunne viinialueita eikä juuri rypäleitäkään. Hakusanalla viini saa melko lyhyen selostuksen.

Teetä ja karkkeja

2007-06-01T18:00:00.000+03:00

Tässä vastakohta edelliselle neukkaritarjoiluraportille: Hyde Parkin Hilton evästi meitä näin.

Tämä on ilmeisesti jonkinlainen perussetti silloin, jos ei tilaa esimerkiksi leipiä. En kyllä arvosta tilaisuuden järjestäjää kovin korkealle, joskaan karkit eivät varmaankaan olleet hänen ideansa. Onneksi tilaisuuden jälkeen pääsin myöhäiselle illalliselle Island-nimiseen italialaishenkiseen ravintolaan Bayswater Roadilla (aivan Lancaster Gate -metroaseman tuntumassa). Ihana viini, jokin aussi-Syrah, jonka nimeä en kirjannut ylös, ja laadukas tomaattipasta. Paikan baari on arvioitu Time Outissa.

Täytynee jossain vaiheessa koota laaja ja analyyttinen artikkeli neuvotteluhuonetarjoiluista. Niissä riittää pureskeltavaa.

Välipala, parempi vaihtoehto

2007-05-29T18:26:00.000+03:00

Kuvani ovat edelleen valitettavan amatöörimäisiä, mutta saanette selvän. Kokoustarjoiluja taas. Tällaista on meikäläisen ravintotalous: aterioita lentokoneissa ja neuvotteluhuoneissa, kotona valmiskeittoja ja salaatteja, nekin usein valmiina ostettuja. Eikä vielä edes rakenneta mitään. Kunhan ollaan palkkatyössä.

Sunnuntai-illallinen

2007-05-28T21:55:00.000+03:00

Aivan kuten Pastanjauhajat, mekin kävimme kesän ensimmäisillä jäätelöillä, jotka toimittivat samalla illallisen virkaa. Taannoin tyydyimme tarkkailemaan, mutta nyt ostimme värikkäät vohvelitötteröt (rommikrokanttia ja mantelisuklaata). Väri oli hieno, maku ei valitettavasti yhtä hyvä. Jutun juju onkin siinä, että jäätelöä saa syödä satamaa ja ihmisiä katsellen merituulen tuoksussa.

Tänään jäätelön kaloreita poltettiin tunnin kävelylenkillä...

Truly

2007-05-22T20:17:00.000+03:00

Odotin lauantaina Helsingin rautatieasemalla vieraita. Aseman sisäpihalla oli Malacon uusien Truly-makeisten myynninedistämistilaisuus. Karkkeja sai maistaa, minkä jälkeen oli mahdollisuus äänestää suosikkimakuaan. Jotkut onnekkaat saivat myös hierontaa, koska makeiset haluttiin mitä ilmeisimmin liittää terveelliseen mielihyvään.

Oma suosikkini oli mieto, hedelmäinen viinikumi Truly Splashy. Siinä, kuten muissakin uutuuksissa on 30% vähemmän sokeria. (Vähemmän kuin missä? Ilmeisesti vähemmän kuin heidän aiemmissa resepteissään.) Viinikumeissa on aitoa mehua ja luonnonvärejä.

Jotain kutkuttavaa niissä kyllä on, koska olen jo vetäissyt koko pussillisen. Toki pussi oli aika pieni, vain 110 grammaa. Ja hei, 30% vähemmän sokeria. Kokonaisannos sokeria nyt vain sattui olemaan aika suuri. Näin sitä kuluttaja menee retkuun ;-)

Il Siciliano oli maukas ja tukuisa

2007-05-18T23:22:00.000+03:00

Toinen Lontoon Sohon ruokapaikka, jota todella kannattaa suositella, on Il Siciliano Dean Streetillä. Ruoka oli perinteistä italialaista huomattavasti mausteisempaa, ja palvelu on ystävällistä. Tukevasti raskaana ollut tarjoilijamme väitti olevansa Sisiliasta, kun kysyin, mutta aksentti oli kyllä niin selvä, ettei se varmaankaan sisiliaa ollut :-)

Yllättäen löysin webistä ravintolasta negatiivisia arvosteluja, mutta itse kyllä uskallan suositella paikkaa. Talon viini oli edullista - 11 puntaa pullo jos oikein muistan - ja maukasta: nero d´avola -rypäleestä oli tehty maukas ja suuntäyttävä seurusteluviini. Ei mitään donnafugataa mutta kelvollista.

Seura oli harvinaisen laadukasta. Kaikki kolme naiskollegaani ovat alansa ammattilaisia ja sydämellisiä ihmisiä, joiden kanssa menen mielelläni toistekin syömään. Arjen luksusta on sivistynyt seura.

Kerrassaan mainio tofuhenkinen bento

2007-05-17T17:14:00.000+03:00

Bento on laatikossa tarjoiltu kokoelma japanilaista ruokaa. Usein kyse on eväistä, mutta bentoja saa myös ravintoloista. Lontoon Sohossa on Satsuma-niminen japanilainen ravintola, jonka tofubento oli oikein oivallinen. Kaikki tarjolla oleva oli hyvää, ja misokeitto oli kerrassaan maittavaa.

Ravintolan puinen pitkä pöytä lakattuine kansineen muistutti hauskasti suomalaista pirttikaluston pöytää. Söimme alakerran salissa, joka osoitti hyvin, miten kalliiden tonttien Lontoossa tehot otetaan maan alta: rakennuksissa on yllättävän paljon toimintoja kellarikerroksessa, joka joskus jatkuu kadun allekin. Luonnonvalo tilaan saadaan ensimmäisestä kerroksesta, jonka lattia on auki ikkunan kohdalta. Niinpä Satsuman kellariinkin voi kurkistella kadulta.

Jos käytte Lontoossa, menkää Satsumaan.

Lihava ankka vai Lahti?

2007-05-10T21:15:00.000+03:00

Mies täyttää 40 syksyllä. Mietin lahjaa. Illallinen Fat Duckissa on yksi vaihtoehto. Toki myös kotikaupungissa pitäisi järjestää juhlat, ehkä jopa kutsua yllätysvieraita menneisyydestä. Ja mennä siihen ravintolaan drinkille, jossa tapasimme. Paitsi, ettei sitä sellaisenaan ole enää.

Voin huoletta kirjoittaa suunnitelmat tänne, koska mieheni ei lue tätä blogia, ellen pakota :-)

Il Bosco Cortonasta

2007-05-08T22:28:00.000+03:00

Olin toissaviikolla Viassa syömässä. Pääruoka oli karitsaa salsicci-makkaroiden kera - ihan hyvää, joskin niin tukuisa annos, etten saanut syötyä kaikkia makkaroita. Mies jaksoi samanlaisen annoksensa kokonaan.

Mutta jälkiruoka oli loistava! Pistaasijäätelöä ja tiukka suklaakakku. Taju oli lähteä. Kokeilkaa, jos käytte.

Aterian jälkeen vetäydyimme enotecan puolelle juomaan miellyttävää Il Bosco -viiniä. Erityisen säväyksen antoi se, että tämä punaviini on Cortonasta, joka on meille tärkeä kaupunki.

Olemme käyneet Cortonassa useita kertoja. Mieleenpainuva visiitti oli 31.12.1999, jolloin vietimme millennium-aaton aamupäivän siellä. Istuimme kaupungin yläpuolella sijaitsevan linnoituksen pihamaalla ja katsoimme Val di Chianan yli vastapäisten kukkuloiden suuntaan. Päivä oli aurinkoinen - ja pirskatin kylmä - mutta laakson yllä leijaili utu. Saattoi olla takoista nousevaa savuakin... Emme siten nähneet niitä kukkuloita, joita yritimme tunnistaa. Siellä oli nimittäin majapaikkamme, jonka terassilta oli tapana katsella jalokiven lailla tuikkivaa Cortonaa illan hämärtyessä.

Yyh. Tuli ikävä Toskanaan.

Marjutille tiedoksi, että juuri Viassa rikoin rillini. Kävelin kumarassa kännykkä korvalla ja etsin hiljaista kolkkaa soittaessani vanhalle opiskelukaverille. Tajusin edessäni olevan lasia vasta, kun sivusilmällä näin lasioven karmit. Siinä vaiheessa oli myöhäistä :-)

Ovi pysyi ehjänä, samoin pää, mutta silmälasien linssin kulma murtui. Tosin se todellakin murtui vasta pestessäni laseja kotona sunnuntaina. Ilmeisesti lämmin vesi laajensi linssin lasia ja piillyt murtuma levähti näkyviin. - Saan korjatut lasit optikolta huomenna.

Tässä jälkiruoka:

Perlassa

2007-05-06T22:54:00.000+03:00

Söin lauantaina Tampereella Perlassa. Olen käynyt siellä kymmenen vuoden aikana pari kertaa aiemminkin. Ruoka on aina ollut hyvää, samoin palvelu, mutta hinnat ovat kyllä aika kovat. Pääruoat ovat 25 euron molemmin puolin. Tamperelaisessa Hella & Huoneessa pääruoat ovat 20,50 euroa, ja siellä laatu on mielestäni parempi ja miljöö miellyttävämpi. Ja heidän viininsä! Perlan sisilialainen punaviini ei ollut järisyttävä kokemus.

Joka tapauksessa Perla on pärjännyt jo yli kymmenen vuotta, mikä on saavutus sinänsä.

Oivallinen flunssajuoma

2007-05-03T21:03:00.000+03:00

Saat maukkaan kuuman juoman pilkkomalla noin sentin mittaisen palan kuorittua tuoretta inkivääriä mukiin, johon sitten kaadat kiehuvaa vettä ja puristat sitruunasta tipan mehua sekaan. Kelpaa miehellenikin, joka muutoin kieltäytyy sekä teestä että muista epäilyttävän laihoista juomista.

Hyvistä kuumista juomista onkin pulaa, sillä ihan koko ajan ei voi juoda teetä tai kahvia niiden kofeiinipitoisuuden vuoksi. Kamomillajuoma on toki hyvää myös, varsinkin Clipperin luomukamomilla. Tuotenimenä silläkin on tee (tarkemmin sanottuna herbal tea, siis yrttitee), vaikka samalla sen mainostetaan olevan kofeiinitonta. Teetähän on vain teepensaan lehdistä tehty kuuma tai kylmä juoma. Toisaalta pakkaus käyttää myös sanaa infusion, joka onkin paremmin paikkansa pitävä.

Laantuu, taantuu

2007-05-01T22:29:00.000+03:00

Yksi on varmaa. Seuraavan asuntomme keittiö on isompi kuin nykyinen. Tämä nykyinenhän on väliaikainen osoite: asumme vuokralla voidaksemme rahoittaa huvilahankkeemme, jota esittelen osoitteessa Talopaketti.

Hanke on juuri käynnistymässä pitkän tauon jälkeen uudelleen. Se taas tarkoittaa, että näiden sivujen tuotanto tyrehtyy ajoittaisiksi purskauksiksi. Tässä kesällä saattaa vielä olla kohtuullisia kokkitempauksia, mutta talvesta saattaa tulla ankea tällä sivustolla.

Noh, sitten vuoden kuluttua päästäänkin grillaamaan! Ai sitä grillin valintaa ja muiden varusteiden hankintaa. Aijai.

Hyvää vappua

2007-04-30T21:13:00.000+03:00

Näin upeita herkkuja nautimme HTC:n eräässä kokoushuoneessa toissaviikolla. Kokoustarjoilujen aatelia. Sopivat vapun koristeeksikin, joskaan mitään tällaista ei kyllä pöydässämme näy. Flunssan jälkimainingeissa on nautittu kuumaa inkiväärijuomaa, Domino-keksejä ja lakritsaa.

Kutunjuustoa

2007-04-22T10:01:00.000+03:00

Koska palasimme molemmat erillisiltä työmatkoiltamme vasta myöhään perjantaina, perjantaivakiomme eli pihvi, salaatti ja punaviini siirtyi lauantaille. Härän kyljys, tuoretta parsaa ja maalaisleipää - mikäs sen parempaa? Vaan olipa parempaakin. Sivuruokalajiksi aiottu pikkusalaatti varasti huomion! Syynä oli Kolatun yrttifeta Wilhelmina.

Sekoitimme kutunjuustokuutioita, ihania cocktail-tomaatteja ja vihreää salaattia. Päälle lorautettiin "fetan" öljyä, siis sitä rypsiöljyä, jossa juustokuutiot lepäsivät purkissaan. Mein Gott! Päätimme tehdä vastaavanlaisen pääruoan tänään, eli annoskokoa vaan suuremmaksi.

Sattumalta samainen Kolattu oli Glorian palkituissa. Ostin eilisellä kauppareissulla nimittäin tupla-Glorian (vanha ja uusi lehti yhden hinnalla), ja sain näin käsiini maaliskuisen lehden, jossa palkitut esiteltiin. Sattui siis sopivasti, että samana päivänä nautin heidän juustoaan.

Kolatun nimeen olen törmännyt ennenkin. Muinoin männä vuonna Itäkeskuksen Stockan juustoesittelystä tarttui matkaamme heidän valkohomejuustonsa, joka myös oli taivaallista. Samaa juustoa oli Ilmattaressakin, joskin tuolloin raportoin sen väärin kutsumalla sitä Mouhijärven Werneriksi. (Taisivat muistiinpanot olla vaillinaiset tai huolimattomasti laaditut, jostain syystä...)

Ei ihme, että heidän juustojaan menisi enemmän kuin ehtivät tuottamaan.

Valkosuklaatorttu

2007-04-18T18:49:00.000+03:00

Tässä pääsiäisen jälkiruoka. Ystävä lähetti ohjeen, enkä tiedä, mistä se alun perin on.

Valkosuklaatorttu

16 annosta

Pohja:
1 pkt (175 g) kaurakeksejä
75 g voi-kasvisöljyseosta (60%)

Täyte:
3 liivatetta
1/2 levy (à 200g) valkosuklaata (ohjeessa hasselpähkinävalkosuklaata)
1 tlk (2dl) vispikermaa
1 tlk (250g) maitorahkaa
4 rkl sokeria
2 tl vanillliinisokeria
1 1/2 rkl sitruunamehua
1/2 dl aprikoositölkin lientä

pinnalle
2 tlk (à 420g) aprikoosinpuolikkaita sokeriliemessä

Hienonna kaurakeksit monitoimikoneessa. Sekoita joukkoon sulatettu rasva. Kiinnitä leivinpaperi irtopohjavuokaan. Taputtele muruseos vuoan pohjalle ja reunoille. Nosta vuoka jääkaappiin. Upota liivatteet kylmään veteen pehmenemään. Rouhi suklaa. Vaahdota kerma. Sekoita rahkan joukkoon hyvin sekoittaen. Lisää lopuksi kermavaahto kevyesti nostellen. Levitä täyte vuokaan. Peitä vuoka ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään 3 tuntia, jopa yön yli. Irrota torttu ohuella lastalla ja siirrä tarjoiluvadille. Valuta aprikoosit ja asettele tortun päälle.

Tee-se-itse

2007-04-15T17:46:00.000+03:00

Omatoimisuus on in. Palvelualat teetättävät työnsä asiakkaalla, jottei oma väki rasitu. Omistajien intresseissä on tietysti vähentää työntekijöiden kuormitusta, jotta he ehtivät puolipalvella isomman määrän asiakkaita. Tulosta syntyy pienellä panoksella.

Viimeeksi tein jonkun toisen töitä British Airwaysin lennoilla. BA tuo matkustajalle lounasleivän pahvirasiassa, johon on pakattu mukaan roskapussi. Kun matkaaja on popsinut merkillisen miniateriansa, hän saa ihan itse koota jätteet pussiin ja katsella sitä edessään pöydällä tai takkikoukusta roikkumassa, kunnes matkustamohenkilökunnan jäsen sen noutaa heidän työprosessinsa sallimassa kohdassa.

Toinen BA:n kuriositeetti on pyytää kuulutuksessa sisääntulevia matkustajia asettamaan laukkunsa ylähyllylle ja sulkemaan hyllyn oven, kun hylly on täynnä. En ollut uskoa korviani. Ehkä näin vähitellen kasvatetaan erittäin omatoiminen asiakaskunta, jota ei jatkossa tarvitse palvella lainkaan. Ehkä koneeseen tulee pystybaari, josta haetaan itse ateria! No, tuo on mahdotonta tilasyistä. Niinpä koneen alkuosaan kannattaa laittaa pieni noutopöytä, josta matkustaja poimii eväänsä mukaan.

Arvaatte varmaan, että maankamarallakin suosin kahviloita, joissa on pöytiintarjoilu.

Kuka osaa selittää tämän?

2007-04-14T17:43:00.000+03:00

Laitoin äsken vermouth-pulloa pakkaseen jäähtymään, koska vieraat saapuvat ihan kohta ja alkudrinksujen olisi oltava valmiina. Mitä näinkään. Jäätyneen Marskin ryyppy -pullon. Miten se on voinut jäätyä? Onko pakastimessamme -50°C vai onko meille myyty vettä?

Kuvasta ei taida nähdä pullon keskellä olevaa jääkimpaletta...

Herkulliset ainekset?

2007-04-11T22:03:00.000+03:00

Nautin taannoisella työmatkalla British Airwaysin kulinaarisia antimia. Olin matkaa varatessani antanut tuttuun tapaan tiedoksi vähälaktoosisen ruokavalioni. Toki varaudun yllätyksiin kanniskelemalla Lactrase-tabletteja pienessä rasiassa.

Noh. Menomatkalla lätkähti pöytään 80-grammainen leipä, joka sisälsi seuraavat ainesosat (lista on valitettavasti englanniksi):

bread 51% (wheat flower, water, yeast, vegetable oil, sugar, egg, lactose, salt, dextrose, emulsifiers: E471/E482/E322, milk protein, glucose syrup, wheat gluten, thickening agent: E412, flavour, color: E160a, soy, sulfite)

cheddar 22% (milk, lactic acid, salt, coagulant, lactose)

cheese & chive mix 22% (milk cream, salt, thickening agent: E410/E412, lactic acid, coagulant, chives, spring onions, spices, milk protein concentrate, acidity regulator: E509, preservative: E202/E251, color: E160a, water, vegetable oil, vinegar, modified maize starch: E1422/E1450, glucose fructose syrup, mustard seed, sugar, dry milk components, emulsifier: E471, acidifier: E270, antioxidant: E385, herbs, mustard)

margarine (vegetable oils and fats, water, whey powder, salt, emulsifier: E471, acidifier: E330, preservative: E202, flavour, color: E160a, vitamin: A/D3, cow milk protein, lactose)

Kas, laktoosiahan siellä. Oli myös paljon muuta tarpeetonta. Katsokaa lisäaineiden määrää - aika paljon E-alkuisia tököttejä. Vain lentoyhtiö voi tarjota tällaista. Koneessa istuessahan ei ole vaihtoehtoja. On syötävä sitä, mitä eteen kannetaan.

Planeta Syrah 2003 sekä muita herkkuja

2007-04-09T20:46:00.000+03:00

Pääsiäisenä saimme nauttia ystävien luona lammaspadasta, hunajalla makeutetuista haudutetuista juureksista ja ihanasta valkosuklaarahkapiiraasta, jossa oli aprikooseja päällä. Ateriaa höysti Planetan Syrah 2003.

Kyseinen viini näkyi olevan poistumassa Alkon valikoimasta joskus vuosi sitten, ainakin kyseinen 1,5 litran pullomalli, joten hamstrasin sitä viimeiset kaksi kaksi pulloa Megahertzin Alkosta. Toisen pullon annoimme joululahjaksi menneenä jouluna, toinen juotiin nyt ystävien hyvässä seurassa. Viinin tumma mutta hedelmäinen maku sai innostumaan siinä määrin, että aion katsella maailmalla sitä viinikaupoista ja kentiltä.

Alla kuva aprikoosirahkapiiraasta. Tämä meni melkein kokonaan, koska pöydässä oli neljän aikuisen lisäksi kolme lasta.

Muutama huomio pääsiäisruoasta

2007-04-04T12:47:00.001+03:00

1. Pääsiäismunien koostumus aiheuttaa pettymyksiä. Itse pidän suklaan suklaana ja syön pääsiäisenä Fazerin Mignoneita, joissa taatusti on haukattavaa. Eilen popsaisin yhden kolmella suullisella. Hyvä suuntuntuma.

2. Lammas on laajentanut reviiriään pääsiäismenusta muihinkin vuodenaikoihin. Jos minä saisin päättää, sitä syötäisiin meillä joka viikko. Nyt ei syödä.

3. Lammas- ja suklaaherkkujen vastapainoksi tarvitaan kevyitä välipäiväruokia. Kasvis- ja kalakeitot antavat myös kokille aikaa levätä, niitä kun voi tehdä kerralla enemmän ja ne vain paranevat vanhetessaan päivän kaksi.

Jäätelöissä on näköjään eroja

2007-04-02T21:23:00.000+03:00

Kävelimme eilen Merisatamanrannassa. Rantareitillä on useita jäättelökioskeja. Heti ensimmäisen kohdalla oli melkomoinen jono, ja kioskin tuntumassa istui pitkä rivi ihmisiä, jotka nauttivat valtavia riemukkaanvärisiä jäätelöpalloja kunnon vohvelitötteröstä. Helsingin jäätelötehdas myi hyvin.

Seuraava kioski myi eri valmistajan jäätelöä - ei jonoa. Kolmas kioski, jälleen Helsingin jäätelötehtaan - jono. Nyt tiedämme, minne menemme, kun jäätelökesä alkaa. Useille se näytti tosin jo alkaneen.

Omituinen otsikko

2007-04-01T18:08:00.000+03:00

Iltasanomat julistaa lampaanlihan maistuvan suomalaisille. Pari riviä alempana tosin mainitaan, että lampaanlihan osuus on noin prosentti kokonaislihankulutuksesta. Vai että maistuu? Tunnen ihmisiä, joiden mielestä lammas maistuu villalle. Tosin heidän kokemuksensa lienevät 1950-luvulta, ajalta ennen marinointia ;-)

Ilahduttavaa IS:n uutisessa on se, että kulutus on noussut aiemmasta vuodesta. Se taas ei ilahduta, että suurin osa lihasta lennätetään kaukaa ulkomailta. Voiko ruokaa enää kauempaa tuodakaan kuin Uudesta Seelannista?

Hedelmäpommi

2007-04-01T17:54:00.000+03:00

Löysin toisen viinipersoonallisuustestin! Sen voi tehdä (jos kokee ruotsin kielen tarpeeksi läheiseksi) Viini- ja viinamuseon sivuilla (via Memoria volatilis). Tällainen museo on sinänsä jo kiinnostava, joten ehkä ensi kesänä pitää mennä Tukholmaan. Tukholmanmatkat leimautuivat jossain vaiheessa shoppailureissuiksi, ja kaupungin muu tarjonta unohtui. Nelisen vuotta sitten teimme kuitenkin viikonloppuvisiitin vanhaan pääkaupunkiimme, ja olimme tosi tyytyväisiä kokemuksiimme.

Ruotsalaisen viinitestin mukaan olen hedelmäpommi. Itse asiassa pidän oikeastikin trooppisenhedelmäisistä uuden maailman valkoviineistä enemmän kuin ruohoisista, kirpeistä eurooppalaisista. Itse testitulos ei välttämättä ole kovin imarteleva kaikkinensa.

Tiramisuttaa taas

2007-03-31T15:04:00.000+03:00

Tänään saan seurata kahden mieheni mieliruoan valmistumista. Hän tekee illalla saapuville vieraille sushia ja tiramisua. Näillä ruokalajeillahan ei ole mitään muuta tekemistä keskenään kuin herkullisuus, mutta se riittää perusteeksi valinnalle.

Tiramisu on jo kaapissa. Ohje on Wikikirjastosta. Teimme italialaisen version, jossa käytetään raakoja kananmunia. Teimme sitä viimeeksi väärillä kekseillä, ja tuolloin nestettä oli liikaa. Nyt vuoan pohjalla on Lady fingers -keksejä. Odotan innolla.

Tässä kuvia valmistusvaiheista. Huomatkaa taidokas valkuaisen ja keltuaisen erottaminen :-)

Pirtsakka kuorrutus

2007-03-30T15:54:00.000+03:00

Tällaisia koreita kakkusia tarjoiltiin aamupalaverissa. Niissä oli aika kuivakka sisältö. Moni kakku päältä kaunis, MOT.

Saako kanaa syödä?

2007-03-24T19:37:00.000+02:00

Vastuullisuus ja eettisyys ovat nykytrendejä, jotka valtaavat alaa ravinto(la)maailmassakin. Kuuluisat ravintolat luopuvat perinteisesti arvostetuista raaka-aineista eettisin perustein. Esimerkiksi yhdysvaltalainen Wolfgang Puck on luopunut hanhenmaksan käytöstä.

Itseäni on pitkään askarruttanut kanansyönti. Kyseessähän on helppo, maukas ja edullinen raaka-aine, jota suomalaiset syövät varmasti viikottain. Meillä on ollut tapana kokata kanasooseja parikin kertaa viikossa. Kanansyöjien on kuitenkin hyvä lukea Kuluttajatutkimuskeskuksen blogissa käytyä keskustelua siitä, kuinka vastuullista kanansyönti oikeastaan on.

Luomukanaahan ei Suomessa hevin saa, toisin kuin esimerkiksi Italiassa (maaseudulla pääasiassa), jossa vapaana oliivipuiden alla käyskennelleen kanan voi ostaa naapurista. Olen ollut seuraamassa tällaisen ruoan alkutaivalta eli nähnyt aterian höyhenpuvussaan vielä muutama tunti ennen illallista. Tuolloin se tosin oli jo kuolleena ämpärissä talon pääoven vieressä. Tuoretta siis. Pääruokamme kasvinkumppanit jatkoivat teputteluaan korkeassa ruohikossa oliivitarhassa.

Lounaita etelässä ja lännessä

2007-03-23T23:58:00.000+02:00

Viime viikon perjantaina kävin Maxillissa lounaalla. Nautin vuohenjuustopastan. Se olikin todella hyvää. En tiedä, mikä annoksen salaisuus oli. Ehkä juusto oli erilaista omiin hankintoihin verrattuna. Lisäksi pastan seassa oli yrttejä, jotka pärjäsivät hyvin vahvalle juustolle. Maxill on Ullanlinnan runsaan ravintolatarjonnan helmi. Paikka on jotenkin niin kauniskin. Kävelimme sen ohi eilenillalla ja hyvin näytti väkeä riittävän, vaikka oli torstai. Paikka oli aulabaaria myöten täynnä.

Tällä viikolla lounastin Tang Dynastyssä Ruoholahdessa buffet-pöydästä tuttuun tyyliin kolmea soosia ja riisiä. Kookosmaitoon tehdyt ruoat ovat kyllä vaarallisia, sillä niitä voisi syödä vaikka kuinka. Kookosmaito lisää ruokahalua. Voisiko anorektikkoja ruokkia thairuoalla? Tulisiko heille vaivihkaa halu syödä? Tiedän toki, ettei anoreksia johdu ruoan laadusta vaan psyykkisistä syistä, mutta kaikenlaisia juoniahan voisi punoa parantamisen nimissä.

Muistettava Vainio

2007-03-20T21:16:00.000+02:00

Lieneekö palkittu sommelier Lauri Vainio sama mies, joka palveli meitä taannoin Ilmattaressa? Muistamme häntä lämmöllä, niin taidokasta oli työnsä.

Ja mitähän väriä saisi olla?

2007-03-18T00:14:00.000+02:00

Lauantai-illallinen on nautittu. Taas oli uunissa kypsennettyjä siikafileitä ja bataattimuussia, mutta nyt muuntelimme asetelmaa hieman. Ensinnäkin bataattimuussissa oli myös porkkanaa ja perunaa. Toisekseen keitimme lisukkeeksi myös mustia perunoita, joita löysimme tänään Stockalta. Lisäksi oli ruusukaaleja. Kutsuimme kokoelmaa värisuoraksi, joka oikeastaan on harhaanjohtava termi. Pokerissa värisuora tarkoittaa yhden värin korttirivistöä, ei kaikkia värejä. Pikemminkin meillä oli sateenkaarimenu.

Nämä mustat perunat, jotka näkyvät kuvassa ruusukaalien kanssa tarjoiluvadilla, ovat pakkaustekstin mukaan muinainen lajike, joka melkein unohtui ja hävisi 1980-luvulla. Niitä syötiin 1800-luvulla. Ilahduin ne nähdessäni: ajattelin niiden olevan umpimustia - saisimme siis mustaa muussia oranssin bataatti-porkkanamuussin lisäksi. (Mustekalan värillä värjätty spaghetti on jo kokeiltu.) Kotona pottuja kuoriessani kyllä havaitsin perunoiden olevan sillä tavoin tavanomaisia, ettei väri ulottunut kuorta syvemmäs. No, en tehnyt niistä muussia vaan keitimme ne lisukkeiksi. Näin epätavanomainen kuori jäi näkyviin. Jo kuoritun perunan lisäsin muussiaineksiin.

Bataatti-porkkanamuussi tehtiin siten, että yksi iso bataatti ja kaksi reilunkokoista porkkanaa (ja kuorittu peruna) kuorittiin ja kuutioitiin ja keitettiin miedossa suolavedessä. Ne surautettiin vatkaimella soosiksi, eikä seokseen lisätty mitään, ei edes maitoa. Kalafileet maustettiin tavalliseen tapaan suolalla, sitruunalla ja mustapippurilla ja laitettiin 200-asteiseen uuniin 25 minuutiksi. Reseptimielessä olimme suoraviivaisia.

Ruoan ohessa oli Can Vendrellin cavaa ja italialaista Anselmi-viiniä. Jälkiruoaksi oli mansikkarahkaa. Otimme 250 g Hyla-rahkaa, joka sekoitettiin pakastemansikoiden kanssa tasaiseksi tahnaksi. Annoksen keskelle laitettiin iso tuore mansikka.

Kevyttä hyvää kaiken kaikkiaan. Vieraamme T oli tyytyväinen.

Tempaisimme taas

2007-03-17T18:10:00.000+02:00

Kävimme touhukkaan aamupäivän päätteeksi lounaalla Stockan Tempissä. Koska salaattitiski on ensimmäinen, mitä Tempissä näkee, liimaudun heti valitsemaan aineksia, ja keitot ja muut antimet unohtuvat. Keitto on salaatteja edullisempi ja olisi varsin hyvin riittänyt tänään, koska illalla syömme ison aterian hyvän ystävän seurassa.

Kyllä on salaateilla kokoa, vaikka alempana näkyvä oli vain keskikokoinen. Siinä oli mozzarellaa, marinoituja artisokkia ja perunoita. Perunat olivat sakeassa yrttikastikkeessa. Ylemmässä salaatissa oli lohta, kanafileitä, viininlehtikääryleitä ja punajuurta. Tällaisia yhdistelmiä tulee, kun kuluttaja itse yhdistelee!

Näiden jälkeen oli hyvä mennä venyttämään pinnaa Stockan Herkkuun, jossa on aina liikaa ihmisiä. Harmi, että Itiksen Stocka on liian kaukana päivittäisostoksiin... Ylipäätään ruokia on hyvä ostaa kylläisenä, jottei tee harhavalintoja tai osta liikaa. Vai voiko ruokaa olla liikaa :-) ?

Kanttiinilounaita

2007-03-16T16:45:00.000+02:00

Olen kuvannut muutaman kanttiinilounaan kamerakännyllä. Näistä kolme on kollegojen ja yksi minun. Tässä siis katsaus suomalaiseen työarkiruokaan talvella 2007.

Michelin-tähdet jaettu

2007-03-15T09:09:00.000+02:00

Ravintolamaailmassa kuhisee, tosin varsin Helsinkikeskeisesti. Michelin-tähtiä on jaeltu, ja Demo nousi yhden tähden sarjaan. Nyt sinne on varmasti tosi vaikea saada pöytävarausta, ja me kun emme ole käyneet siellä vieläkään.

Nousevan tähden saanut Postres on myös kokematta, samoin hyvästä hinta-laatusuhteesta kehuttu Olo, vaikka olin sinne kovasti menossa taannoin.

Tilallisia rajoitteita

2007-03-14T14:49:00.000+02:00

Vietin sinkkuelämää kaksi päivää. En tasan laittanut ruokaa kotona, vaan tein töitä pitkään ja söin jotain mitätöntä kotimatkalla. Näin tuli todistetuksi, että ruoanlaitto on meillä nimenomaan parisuhdeharrastus. En olisi aloittanut tätä blogia, jos olisin oikeasti sinkku.

Toinen ajankohtainen - ja valitettavasti edellistä havaintoa pitkäkestoisempi - ilmiö on keittiömme tola. Siellähän ei voi juuri kokata. Lupaavasti alkanut keittiömestarointi kuihtuu nyt satunnaisiksi pyristelyiksi. Katsokaa nyt vaikka: eihän tällaisessa tilassa mahdu tekemää yhtä ruokalajia enempää.

Taivaanrannasta Roux'hun

2007-03-12T09:48:00.000+02:00

Taivaanranta on vakiokohteemme, kun syömme ulkona Lahdessa. Muutama viikko sitten tehdyllä visiitillä kuulimme Lahteen tulleen uuden kiinnostavan ruokapaikan. Roux on uuden tulokkaan nimi. (Ravintolan osoite - Rautatienkatu 7 - on minulle nostalginen - vierailin tuossa talossa lukio-ikäisenä hyvän ystäväni kotona useinkin. Oli erittäin hyviä bileitä...) Roux'n ruokalista on lupaava!

Roux'n nimi viittaa mielenkiintoisesti sekä kastikemaailmaan että erääseen kuuluisaan kokkiin, joka on julkaissut kirjan - kastikkeista! Onkohan herra Roux keksinyt kastikkeen nimeltä roux??? Tiedä häntä. Lisäksi roux tarkoittaa punaruskeaa ranskan kielessä. Jotenkin Roux-ravintolan nimen voisi veikata viittaavan enemmän kuuluun kokkiin kuin väriin.

Taivaanrannasta vielä: siellä ei snobbailla mutta tehdään kuitenkin täyteläisiä makuja. Annoskoot ovat suuremmat kuin helsinkiläisissä laatupaikoissa. Ote on ylipäätään selvästi ronskimpi kuin Tornissa tai Ilmattaressa. Se ei siis ehkä kelpaa hienostuneimmille gourmet-ihmisille, mutta minun mielestäni siellä on hyvä meininki. Taivaanrannan viinilista ei alun alkaen ollut paras mahdollinen, mutta viimeeksi nautimme oikein maukkaasta shirazista, joka oli miltei mustaa. Ruokalistalle on käynyt päinvastoin: alun kunnianhimoinen valikoima on tasaantunut vastaamaan lahtelaisen yleisön toiveita. Arvelen, että Roux'lle käy samoin.

Tässä kuvia Taivaanrannan ruoista.

Uusi komea ruokablogi

2007-03-11T19:32:00.001+02:00

Tätä voi surutta suositella: Monkeyfood.

La laa lauantai

2007-03-10T20:41:00.000+02:00

Anoppilasta saa aina eväitä. Nyt saimme vadelma-mustikka-piirakkaa, joka kruunasikin mukavasti lauantain. Itse illallinen oli aika loiva, sillä emme ehtineet kotiin ennen kauppojen sulkeutumista. Ratkaisuna oli paistaa mehevä vihannesmunakas. Ehdoton keino tehostaa munakkaan maistuvuutta on laittaa mukaan wasabia. Toinen vaihtoehto on chili, tietysti.

Koska ilta uhkasi olla ankea, avasimme 2001 Tommasin Amaronen. Pääsyy tähän oli, ettemme olleet käyneet Alkossakaan. Kotona ei ollut mitään muuta punaviiniä kuin tämä varjeltu pullo. Toinen syy oli, että olimme päivän aikaan kunnostautuneet web 2.0 -elämässä ja halusimme palkita itsemme kaikesta uuden oppimisesta. Vinkiksi pieni lista harrastuksistani: Flickr, ShoZu, Jaiku, Typepad, Blogger. Ei ehkä ihan tyypillinen 42-vuotiaan naisen valikoima :-) Näistä ShoZu ja Jaiku ovat uusimmat villitykseni - suosittelen niitä kaikille.

Mutta nyt Amaronen pariin. Mausteinen voimakas viini lasissa, mukava koti-ilta ja hyviä suunnitelmia huomiselle. Ah! Skål!

Mutanttiviini

2007-03-09T23:16:00.000+02:00

Seuraan historiablogia, joka kattaa koko elämän kirjon. Tänään luin, että muutamat valkoviineihin käytetyt rypäleet ovat kahden viinikasvin geeneissä tapahtuneen mutaation seurausta. Ajatelkaa, miten pienestä asiat voivat olla kiinni.

Koska valkoviiniä saa tummistakin rypäleistä, jos jättää kuoret pois mäskistä, valkoviiniä on voitu juoda ennen mutaatiota. Mutta ilman chardonnayta, sauvignon blancia ja rieslingiä maailma olisi kovin erimakuinen.

Makuparien aatelia

2007-03-06T16:42:00.000+02:00

Viikonlopun ruoanlaitto tuotti uuden keksinnön makuyhdistelmien saralla. Söimme uunissa tehtyä nieriää ja perunamuusia (pyrettä lukisi varmaan ravintolassa :-) perussalaatin kera. Jälkiruoaksi oli valkohomejuustoa. Ei näissä mitään, nämä tehtiin normaalilla kaavalla: kalaan suolaa, pippuria, salottisipulisilppua ja sitruunaa, ja muussi oli muussia. Piste iin päällä olikin aiemmin jo mainostamani viikunavincotto! Ja kaikkein parasta se oli valkohomejuuston päällä, jopa siinä määrin, että kolesteroliarvojen saattoi kuulla kohisten nousevan :-)

Vincoton idea on siinä, että se korostaa makuja. Kalasta se tekee kalaisamman, lihasta lihaisamman ja homejuustosta homeisemman :-) Siis jalohomeisemman. Suosittelen.

Aallon kahvilassa

2007-03-03T17:59:00.000+02:00

Yllättävän harvoin tulee käytyä Akateemisen kahvilassa, vaikka se on niin keskellä Helsinkiä. Syy on se, etten ylipäätään ehdi kahviloihin ja sitten kun ehdin, menen ensimmäiseen, jonka näen. Café Aalto ei näy, ellei mene Akateemisen kakkoskerrokseen varta vasten. Sielläkin katse kiinnittyy yleensä historiallisiin kirjoihin.

Café Aalto on kätevä. Talvisilla ostosmatkoilla on todella rasittavaa taiteilla kaikki kamppeensa pöytään. Tarjotinta ei saa pysymään tasapainossa, jos toisessa käsivarressa roikkuu painava laukku. Aallossa tarjoillaan pöytään (niin kuin myös Café Ekbergissä ja Café Engelissä).

Ei Aalto-kahvilan ruoassakaan ole vikaa, mutta leivät ja salaatit eivät myöskään eroa erityisen edukseen. Paitsi se lämmin vuohenjuustoleipä, jonka söin reilu viikko sitten! Toisaalta, miltei kaikki vuohenjuustollinen on ihanaa. Tässä eroan jyrkästi isästäni, jonka mielestä vuohenjuusto maistuu villalta. Joka tapauksessa Aalto on asiallinen ja konservatiivinen paikka.

Itse asiassa vaikuttaa siltä, että uusi asuinpaikkamme tekee meistä Café Aallon vakiasiakkaita. Sinne menimme tänäänkin vaivuttuamme ensin kirjaekstaasiin historiankirjojen osastolla. Taukopöytämme näytti tältä.

Vinkki viikonlopuksi, siis seuraavaksi

2007-03-02T22:29:00.000+02:00

(edit: rosmariinia, ei timjamia)

Hyvä arjenhallintakeino on ostaa perjantain iltaruokaan tarvittavat ainekset jo torstaina. Ehkä moni järkevä ihminen näin tekeekin, mutta meillä on homma tupannut jäämään perjantaille. Onhan siinä oma ilonsa kävellä tyhjenevässä kaupassa ja pohtia, mitä söisi. Jos pohjana ei ole S:n lounaan veroista ruokakasaa, nälkä kuitenkin pääsee yllättämään ja hermo kiristyy salaatteja selatessa.

Tänään söimme yrttimarinoidut naudan ulkofileet ja vihreän salaatin eli perjantaivakiomme. Luigi Righettin Campolieti toimi hyvin yrttisen pihvin kanssa, mutta kyllä kokonaisuuden kruunasi väkevästi rosmariinilta maistuva leipä! Te jotka teette leipää kotona, laittakaapa rosmariinia vehnäleipään, varsinkin jos leipä on tarkoitettu liharuoan oheen.

Campolieti maistuu varsin ohuelle ruoan jälkeen. Sitä voi siis juoda ennen ruokaa ja ennen kaikkea ruoan kanssa, mutta maisteluun siinä ei ole eväitä. Tässä erässä tuntui rikkikin hieman maistuvan...

Lounaissa on eroja

2007-03-02T22:26:00.000+02:00

Pyrin syömään kanttiinissa pienen annoksen. En syö yleensä leipää lainkaan. Kollegani S sen sijaan syö tuhdisti. Tässä hänen perjantailounaansa :-)

Lahoaivo?

2007-02-28T17:10:00.000+02:00

Miten olen voinut edellisessä viestissäni väittää, että söin Tornissa perjantaina? Minähän olin siellä lauantaina! Huhhuh. Perjantaina olin Kosmoksessa brittivieraiden kanssa (siis itse asiassa viisi ravintola-ateriaa viime viikolla).

Kosmos sopii historiaa arvostaville vieraille. Sinne ei kannata viedä ohutmielisiä pintaliitäjiä. Usein britit pitävät paikasta. Silakat ja muusi on annos, jota kannattaa suositella ulkomaan eläville. Se tuntuu meistä arkiselta mutta maistuu heille eksoottisena paikallisruokana. Itse valitsin härkää, eikä se ollut kovinkaan mureaa.

Voi miltä tuntuvat ruokamuistot juuri nyt, kun virustaudin kaltoinkohtelemana makaan kotona enkä ole syönyt kunnolla kolmeen päivään! Varsinkaan chiliä. Sitä ei vatsa kestäisi.

Viikon päätteeksi Tornissa

2007-02-25T20:00:00.000+02:00

Outo viikko: Jos viikossa on neljätoista varsinaista ateriaa, söin päättyneellä viikolla niistä seitsemän muualla kuin kotona. Tavanomaisten kanttiinilounaiden lisäksi ohjelmassa oli neljä ravintola-ateriaa (kaksi lounasta, kaksi illallista) ja yksi kahvilaillallinen. (Huomattakoon, etten maksanut niistä kuin yhden itse...) Ei siis ihme, ettei reseptejä ilmesty tänne, kun en mitään kotona tee. Arki-iltoina ja usein viikonloppunakin syödään niin simppelisti, ettei niistä ruoista ole reseptipalstalle.

Viikon hienoin illallinen tarjoiltiin perjantaina Tornissa, jossa söin Helsinki-menun. Hyvä ystävä oli tullut Suomeen käymään ja tapanamme on tavata ruoan merkeissä. Hän halusi nimenomaan eurooppalaista ruokaa, koska kaipaa täkäläisiä mietoja makuja ja yrttejä, joita ei Kaakkois-Aasiassa välttämättä saa.

Parasta menussa oli pehmeä ja syvänmakuinen sellerikeitto. Pääruoka - poronvasanpaisti - taas oli komeasti aseteltu lautaselle, kuin maalaus kastikkeineen ja muide höysteineen. Hyvää sekin oli. Ennen pääruokaa tuli keittiön tervehdyksenä mansikka-appelsiini-sorbetti sitruunaruohomoussen päällä. Se oli suorastaan suloisenmakuinen. Huomattakoon kaikkien ruokien upea väriskaala - taitaa olla kuvataiteilija keittiömestarina?

Torni oli hyvä muttei kuitenkaan aivan yhtä hyvä kuin Yume tai Ilmatar. Sali on miellyttävä muilta osin paitsi sisäseinällä olevia maalauksia. Miksi ne ovat siellä? Ehkä ajatuksena on ollut keventää klassista ilmapiiriä, mutta maalauskokoelma on varsin epätasainen. Tämä pätee myös ripustukseen, joka tavoittelee sattumanvaraisuuden mukanaantuomaa rentoutta mutta on lähinnä hämmentävä. Noh, ilahduttavaa oli se, että omat maalaukseni olisivat olleet esittelykelpoisia siellä seassa.

Torni-kokemuksiamme ryyditetään usein drinkeillä American Barissa tai ylhäällä Ateljee Barissa, mutta nyt painelimme molemmat tahoillemme jääkylmässä lauantai-illassa. Monipolvisen aterian jälkeen ei yksinkertaisesti enää voinut nauttia mitään muuta. Sen kyllä ehdin huomata, että American Bar oli uudistanut sisustustaan. Täytyypä poiketa nauttimaan joku toinen ilta.

Taannoisia lounaita: Carelia

2007-02-19T13:18:00.000+02:00

Pari viikkoa sitten tuli tutustuttua ravintola Careliaan Helsingin Töölössä. Heidän lounaassaan on hyvä hinta-laatu-suhde. Kymmenellä eurolla saa alkukeiton, pääruoan ja kahvin tai teen. Alkukeitto oli makuisa ja punainen. Pääruokana oli savunmakuinen lämmin kalafile. Aromit olivat kohdallaan, ja kokoakin oli. Itse asiassa olin aika täynnä ja uninen lounaan jälkeen, sen verran tukuisaa ruokaa saimme.

Pääosassa tällä lounaalla oli kuitenkin seura: kokoelma entisiä työkavereita, joista kaksi on edelleen vanhassa paikassa. Kuulumisia riittikin vaihdettavaksi.

Huomionarvoista Careliassa on miljöö. Paikka on entinen apteekki. Tummaa puuta on sopivasti, mutta tunkkaisuus ei pääse yllättämään, kun ikkunoilla on tarpeeksi kokoa. Erityisen mielenkiintoinen on ravintolan salonkihuone - Proviisorin tupakkasalonki, jonka sohvilla voisi hyvin vierähtää toinenkin tovi. Portviini sopisi hyvin tunnelmaan.

Sääli ettei Careliaan matkasyistä voi piipahtaa lounaalle useammin. Toisaalta, ehkä näin on parempi :-)

Onnea minulle!

2007-02-14T13:31:00.000+02:00

Noin, narsismi kukkii.

Onnittelen itseäni siitä, että tämä blogi täytti eilen vuoden. Tänään ystävänpäivänä tuli juhlistettua asiaa vaaleanpunaisissa merkeissä. Kukka tuli Kampista ja donitsit työpaikan kahvihuoneeseen joltakulta ystävälliseltä. Makeaa mahan täydeltä, ihan huimaa nyt tuo sokerin määrä.

Toisten ruokia

2007-02-12T13:20:00.000+02:00

Toisin kuin niin reippaasti taannoin julistin, slow food ei olekaan ollut johtotähtenämme viime viikkoina. Tai toisten tekemä slow food on. Itse en ole kokannut mitään. Mies on väsännyt joitain arkiruokia silloin, kun emme ole hakeneet ilta-ateriaa Stockmannin Meals -osastolta.

Tekevät muuten hyviä aasialaisia sooseja siellä Stockalla. Perjantaina söimme punaista thaicurrya, jossa oli kalaa ja äyriäisiä. Siitä sai ruokaekstaasin - siis sen suuta ja aivoja kutittavan tunteen, joka tainnuttaa järjen ja katkaisee puheen. Silmät lurpsahtavat puolitankoon. Chili sen tekee! Kahden hengen ruoat - ostimme mukaan valmiin riisinkin - maksoivat kymmenen euroa.

Kesti pitkään ennen kuin Suomessa alkoi saada aasialaisia ruokia muistuttavia aasialaisia ruokia. Sitä ennen sai vain "suomennettuja" kiinaruokia, joissa ei ollut tulisuutta nimeksikään. Raaka-aineetkin olivat aina ne samat: kanaa, bambua, sipulia, riisiä. Tai: nautaa, bambua, sipulia, riisiä. Tilanne on korjaantunut ainakin Helsingissä. Esimerkiksi Tang Dynasty Ruoholahdessa on oikein kiva paikka, ja sen buffetissa lähtee nälkä. Tarjolla on ainakin kuutta soosia, joista täytyy tietysti kokeilla useampaa. Miljöökin on miellyttävän valoisa ja nykyaikainen (hyvässä mielessä). Käyn siellä liian usein.

Mutta kaikesta huolimatta maailman ihanin arkiruoka on kotona pakastekalasta tehty tavallinen kalakeitto. (Siis ei sen tarvitse olla pakastekalasta mutta tätä ruokaa ei haittaa vaikka olisikin.) Keiton idea on olla tuttu, kotoinen ja mieto. Toki chiliä ja muita mausteita lisäämällä tästä saa vaikka millaisen version, mutta ajoittain on ihanaa syödä tutuista tutuinta murkinaa. Kasvisliemessä keitettyjen kalan, perunan, porkkanan ja sipulin liitto on voittamaton. Maustepippuri ja miedot yrtit kruunaavat keiton.

Tuoreita matkaruokamuistoja 6: Harmaa jäätelö

2007-02-09T17:36:00.000+02:00

Koska odottelen edelleen Kuala Lumpurissa pidettyjen hääillallisten toisen illan menua, en voi raportoida sitä vielä. Yritin saada ruokalistan näppeihini, mutta joku vielä innokkaampi vei sen mukanaan käväistyäni tanssimassa mieheni kanssa häähittejä. Kuvasin ruoat, ja niistä on kertomista kyllä aikanaan. Sen sijaan ensimmäinen ilta on vaikeampi raportoida, koska ruokalistaa ei ollut ja jouduimme arvailemaan koostumuksia.

Kerronkin nyt sen sijaan, mitä söimme kolmipäiväisten häiden jälkeen.

Ensimmäisenä omana iltanamme menimme japanilaiseen ravintolaan. Otimme set menun, josta kuva alla. Kaikkea oli. Toisin kuin Suomessa usein ajatellaan, japanilainen ruoka ei ole pelkkää raakaa kalaa ja kepeitä vihanneksia. Me söimme jauhelihaa ja perunoita tämän illallisen osana. Ne olivat hauskoina kääryleinä.

Kotimaisissa blogeissakin on ansiokkaasti esitelty japanilaisen keittiön lihapuolta. Shabushabu on kokeilemisen arvoinen. Sen sijaan aterian päättänyt vihreällä teellä maustettu jäätelö ei ollut. Tai siis kokeilla kannatti, mutta en saanut syötyä jäätelöä loppuun. Oli aika kipakkaa. Harmaa väri ei edistänyt elämystä. Sashimikalakaan ei ollut kovin ryhdikästä.

Japanilainen olut sen sijaan oli hyvää. Nyt ei ollut Asahi Dry'ta, jota mieluiten valitsen. Sen laihuus sopii hyvin kuumaan säähän. Maultaan tukuisia britti- tai belgeoluita ei voi juoda tropiikissa. Miksiköhän suomalainen olut on niin laihaa, vaikka Suomen talveen sopisi paremmin tumma olut kuin liru lager? Italian Nastro Azzurro sen sijaan sopii hyvin välimerelliseen ilmastoon.

Tuoreita matkaruokamuistoja 5

2007-02-07T10:38:00.000+02:00

Ai, melkein unohdin matkamme kurjimman ruoan. Jumituttuamme Hollantiin yhdeksi ylimääräiseksi vuorokaudeksi päädyimme hotelliin jonnekin kaupungin ulkopuolelle. Siellä oli tietysti syötävä jotain, jotta uni tulisi. Paikka ei selvästikään ollut erikoistunut keveään fuusiokeittiöön ;-) jos ylipäätään illallisten tarjoamiseen. Baaritiskillä notkuneet äijät olivat paikalla oluen vuoksi. Nyt ravintola oli yhtäkkiä puolitäynnä, kun katkenneet lentoyhteydet syöttivät epätoivoisia asukkaita tähänkin hotelliin.

Valitsimme kalkkunaa vihannesten ja perunain kera. Vihannekset olivat pakastepussista, perunat rasvaisia paistinperunoita. Itse kalkkuna oli rutikuivaa. Annos maksoi kuitenkin yli 15 euroa. Ja tilauksen ja aterian tarjoilun välillä kului tunti viisitoista minuuttia. Tarjoilija oli suorastaan suivaantunut, kun rohkenin kysyä annosten viipymistä noin tunnin kohdalla.

Osin tästä syystä emme seuraavana aamuna syöneet kahdeksan euron hotelliaamiaista, koska söisimme joka tapauksessa kentällä. Siellähän tuli olla ajoissa, ja aikaa check-innin ja lennon välillä oli kolmisen tuntia. Schiphol tarjoaa lentokentäksi hyvää ruokaa.

Vietnamiin! Tuoreita matkaruokamuistoja 4

2007-02-06T09:41:00.000+02:00

Hyvänen aika miten vietnamilainen ruoka oli hyvää! Söimme usean ruokalajin illallisen KL:n keskustassa Petronas Twin Towersien lähellä. Kahdeksan hengen pöytään kannettiin vadeittain toinen toistaan herkullisempia ruokia. Sitruunaruoho leimasi miellyttävällä tavalla monia niistä.

Ateriaan sopi yllättävän hyvin Chablis-valkoviini. Ravintola oli selvästi jyvällä siitä, mitkä yhdistelmät toimivat. Ylipäätään Kuala Lumpurissa sai todella miellyttäviä viinejä, tosin niiden ravintolahinnat olivat Suomen tasolla. Ja nyt siis oltiin muslimimaassa.

Jos kaukomatkailua jatkamme, niin Vietnam voisi olla kiinnostava kohde.

Dimsummailua eli tuoreita matkaruokamuistoja 3

2007-02-05T09:26:00.000+02:00

Muutaman tunnin aikaero Suomen ja Malesian välillä ei matkallamme juuri haitannut, koska monipäiväisissä hinduhäissä juhlittiin useana iltana pitkään. Olimme siis oikeastaan koko ajan Suomen ajan mukaan hereillä. Niinpä emme myöskään ehtineet aina hotellin buffetaamiaiselle. Ensimmäisenä aamuna söimmekin hotellin kiinalaisessa ravintolassa dim sum-aamiaisen. Samalla tuli nähtyä kypsennettyjä kananjalkoja. Siis ei koipia vaan niitä jalkoja. Kynsineen. Emme kokeilleet.

Suurin into maistella kaikkea mikä pysyy paikallaan (eli on kuollut ja mahdollisesti kypsennetty) on jo laantunut. Asiaan vaikuttaa aikoinaan Taiwan-Bangkok -välillä hankittu kovan luokan vatsabakteeri, joka taltutettiin Suomessa samalla antibiootilla kuin mitä USA:n armeija pakkasi mukaan sotilailleen Afganistaniin. Sillä kuulemma lähtee kaikki, myös salmonella. Kuume laski puoli tuntia ensimmäisen tabletin ottamisen jälkeen. Tehokasta.

No, tämä ei ollut kovin ruokahalua herättävää.

Varsinainen buffetaamiainen sisälsi sekä länsimaisia aineksia - paahtoleipiä ja croissantteja muun muassa - että paikallisia lämpimiä ruokia. Kun heti aamusta söi tuhdin ja tulisen kanasoosin riisillä, lounasta ei välttämättä tarvinnut ollenkaan. En tiedä, minkänimisiä ruoat olivat mutta joukossa oli se, joka ystäväpiirissämme tunnetaan nimellä ugly chicken. Sen nauttimisen jälkeen oli mukava siirtyä uima-altaalle lepäämään. Nukahdimme molemmat lepotuoleihin, todennäköisesti naapurit saivat nauttia kevyestä kuorsauksestakin…

Tuoreita matkaruokamuistoja 2

2007-02-02T14:29:00.000+02:00

Toissatorstaina söimme Schipholissa niukan KLM-koneaamiaisen jälkeen sushia varhaiseksi lounaaksi. Sinänsä ihan maistuvaa, joskin myös steriiliä ja teollista. Kokemukseen saattoi vaikuttaa se, että miniravintolansa hygieniasta huolehtineet kokit hinkkasivat työtasoaan kloriitinhajuisella pesuaineella samaan aikaan kuin asiakkaat söivät annoksiaan saman tiskin toisella laidalla. Kloriittia ja kalaa… Ei kovin onnistunut gourmet-elämys.

Tuoreita matkaruokamuistoja 1

2007-02-01T17:28:00.000+02:00

Olen hieman matkustellut viime viikkoina. Siksi on ollut hiljaista tällä rintamalla. Olen tutustunut Heathrow'n, Schipholin, Kuala Lumpur International Airportin ja Kittilän lentokenttiin tutun Helsinki-Vantaan lisäksi. Juuri muutahan työmatkoilla ei näe, joten turha kenenkään kadehtia tätä elämäntapaa ;-) Kuala Lumpur tosin oli lomamatka, ja siellä kuulkaa tulikin syötyä aika lailla huikeita illallisia. Saimme makumatkan malesialaiseen, kiinalaiseen, vietnamilaiseen, japanilaiseen ja italialaiseen ruokaan. Aamiaiset olivat malesialaisia.

Aloitetaan Amsterdamista. Schipholin kenttä on kuin pieni kaupunki. Toimintoja, kauppoja ja ravintoloita riittää. Jopa taidemuseo on mukana: hollantilaisten mesteraiden töitä oli esillä hiljaisessa tilassa kuin museossa ikään. Ällistyttävintä oli, että kentällä on oma punaviini. Ilmeisesti menekki on kova, koska kannattaa teetättää oma viini. Vai onkohan kyseessä jokin massaviini, johon vain vaihdetaan etiketit?

En maistanut juomaa, koska törmäsin siihen aamukahdeksalta. Koneissa tosin näkee toisinaan ihmisiä, usein suomalaisia, jotka ottavat skumpan tai GT:n jo aamusta. Ehkä siten voi saada lohtua pettymykseen, jonka surkean pienet lentokoneannokset aiheuttavat. Itse olen harkinnut eväitä. Saakohan ruokaa viedä koneeseen? Juomaa ei.

Temp

2007-01-16T13:15:00.000+02:00

Vuodenvaihteessa söimme iltapalaksi salaatit Stockan Tempissä. Kokemus muistutti edellistä kertaa, eli ruoka oli ok muttei mitenkään ylimaallista. Kun salaatin saa koota itse tai siis pyytää kokoamaan valitsemistaan aineksista, ei ainakaan voi syyttää ravintolaa omituisista yhdistelmistä. Yllättävän suuria annoksia saa kuitenkin kolmella ainesosalla. Ilmeisesti pohjasalaatti lisää volyymiä aika lailla.

Yksi häiritsevä tekijä ateriaan kuitenkin liittyi (hieman kolkon ravintolatilan lisäksi). Kokonaisuus oli liian kirpakka. En tiedä, oliko kyse etikasta vai limestä, mutta jompaakumpaa oli liikaa. Marinadit ja kastikkeet tavoittelevat raikkautta mutta rajansa kaikella. Leivän avulla tuota kirpakkuutta saattoi hieman loiventaa, mutta leipäpalani ei riittänyt koko salaatin avuksi.

Mihinkähän Tempin nimi viittaa? Toivottavasti ei työntekijöiden työsuhteisiin. Luultavasti itse ravintolaan - otaksun Stockan remontin tuovan mukanaan uusia tila- ja palvelujärjestelyjä.

Eikun

2007-01-15T10:48:00.000+02:00

Fontti onkin ihan ok...

Tässä vielä yksi kuva. Keittiömme ei ole vielä ihan käyttökunnossa.

Muuttoeväät

2007-01-15T10:40:00.000+02:00

On oikeastaan aika virkistävää elää sellaisessa kiireessä, että syöminen jää satunnaiseksi. Suurimman kantamisurakan jälkeen haimme uuden kotitalon Kotipizzasta lätyn kullekin. Cokista ruokajuomaksi. Olen juonut Cokista viimeeksi ehkä 10 vuotta sitten. Pöytänä toimi lattia, lautasena pizzalaatikko.

Koska ruokapöytää ei ollut kasattu, ensimmäinen aamiainen syötiin kuplamuovin peittämältä pikkupöydältä. Mies teki pikakahvin isoon teräksiseen desimittaan, josta hän sitten kaatoi juomaa kuppiinsa. Oikeastaan omituiset olosuhteet korostivat makuelämyksiä samalla tavoin kuin piknikeillä.

(Eri koneella työskenteleminen tuottaa näköjään aivan erilaisen kirjasintyypin. En tiedä, mitä tehdä asialle, joten olkoon tuollainen.)

Noloa

2007-01-10T13:47:00.001+02:00

Ensin lupaan kirjoittaa entistäkin ahkerammin ja sitten tulee heti pitkä tauko julkaisemiseen. Noh, tähän on syynsä. Istun tammikuun jokaisella viikolla lentokoneessa. Työ- ja privaattimatkat myllertävät koko kuun kiireiseksi. Lisäksi muutamme kotia. Kaikki on paketissa. Kotitietokone on eteisen lattialla, eikä töissä ehdi tehdä tällaisia (paitsi tämän verran :-)

Olen kyllä napsinut kuvia satunnaisista lounaista, mutten iltaisin ole ehtinyt saattaa niitä julkaisukuntoon. Olen turhankin paljon aiemmin kunnostautunut typojen kunniattomalla saralla. Ensi viikolla ehkä sitten...

Suklaista Uutta Vuotta 2007

2006-12-31T16:14:00.000+02:00

Vuoden pimeimpään aikaan on hyvä helliä makuhermojaan sveitsiläisellä suklaalla. Ostimme pari rasiaa Lindtiä eräänlaisiksi varajoululahjoiksi, mutta kun niille ei tullut käyttöä, syömme ne nyt itse.

Oikein hyvää uutta vuotta 2007 kaikille lukijoille! Lupaamme jatkaa ruokaviinikirja-raporttejamme entistä ahkerammin niin kotoa kuin matkoilta.

Koko ajan kevenee

2006-12-29T20:28:00.000+02:00

Tänään söin kaloreiltaan niin kevyen lounaan, ettei paremmasta väliä. Oli kyllä aika mautontakin. Näinhän ei välttämättä ole aina - kyllä vähäkalorinen voi olla maukastakin. Esimerkiksi kasviskeitot ovat jumalaisia (niistä onkin valmisteilla pieni kirjoitus resepteineen päivineen).

Tällainen kevytlounas täytti kuitenkin tehtävänsä, sillä nälkä pysyi poissa kahdeksan tuntia. Olisikohan jouluisella energiatankkauksella osuutta asiaan? Oli niin sanotusti pohjia. Nyt vasta illalla seitsemän jälkeen nautimme perjantaivakiot: pihvit, broccolia, vihreää salaattia, punkkua - ja Ehon Sacherit!

Sain taannoin Wienin tuliaisina hyvältä ystävältä aidon Sacher-tortun. Se oli pakattu eleganttiin ja pröystäilemättömään puurasiaan. Aito Sacher oli Ehoon verrattuna kuivaa. Aika yllättävää. Ehkä en matkusta Wieniin. Menen Italiaan nauttimaan tiramisua.

Btw, Sacher-rasian hauska punavalkoinen nauha on nyt avaimenperänäni. Näin sitä kierrätetään! Kenellä muulla on Sacher-avaimenperä? Kysyn vaan.

Aah, vaihtelua

2006-12-28T21:02:00.000+02:00

Ensimmäisen työpäivän kanttiinilounas oli ihanan epäjoulumainen. Leivitettynä paistettua tofua, riisiä, ja mangokastiketta. Porkkanaraaste ei varsinaisesti istu kokonaisuuteen maultaan mutta väriltään kyllä. Se oli oma valintani, ei talon tarjoke.

Huomaan pitäväni hedelmäkastikkeista. Tämä on yllättävä havainto sikäli, että inhoan raasteisiin sekoitettuja makeita aineksia, enkä pidä ananaksesta pizzoissa. Peruskoulun porkkanaraaste-rusina-raejuusto -yhdistelmä oli sietämätön. Samoin ananakset kiinankaalin kanssa. Tuollaiset viritykset saavat minut kiertämään koko salaattikaukalon kaukaa. Jo se, että salaattia ylipäätään tarjoillaan kaukaloissa, saa minut epäilemään ravintolan tarkoitusperiä. Sikalaako ne luulevat pitävänsä?

Voisiko joku ammattilainen, Polkkapossu vaikkapa, mennä kouluttamaan suurkeittiöväkeä? Kai niitä vitamiineja ja kuituja saa ruokiin uusinkin keinoin?

Noh, aiheeseen. Mangokastike tofun päällä oli erittäin tarpeellinen, koska tofu sinänsä oli marinoimattomana täysin mauton ja hajuton. Sama päti riisiin. Aterian ainoa ilo oli reippaassa soosissa ja tavallista leveämmässä porkkanaraasteessa. Ihan hyvä alku joulunjälkeiselle ruokaelämälle.

Poimintoja joulupöydästä 2

2006-12-27T20:34:00.000+02:00

Kinkun seuraksi saimme mustaviinimarjahyytelöä. Nam. Lohi oli graavattu viskillä. Nam. Savusiika on aina niin mieluisaa. Nam. Kaiken kaikkiaan kävimme kaikki klassikot läpi. Alla kuvia kahdesta eri lohitarjoilusta.

Lisäksi tutustuimme hirviö- eli Lordi-torttuihin, jotka saivat nimensä rujon ulkomuotonsa takia. Maistuivat kuitenkin hyviltä.

Poimintoja joulupöydästä 1

2006-12-26T20:32:00.000+02:00

Muiden hoteissa vietetty joulu ei anna mahdollisuutta omien reseptien esittelyyn, mutta joulupöytien tunnelmia voin välittää. Tässä ensin erään joulunalusvisiitin tarjoilua. Meitä varten oli tehty tiramisu talon tapaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni olin hiprakassa jälkiruoasta! Di Saronno -amareton lisäksi tiramisuun oli laitettu konjakkia. Kun tuollaista vetää aamiaista seuraavaksi ateriaksi, niin päähänhän se käy.

Mukana myös kuva kahvihetken miljööstä, joka on yksityiskoti vaikka kävisi talomuseosta.

Joulua!

2006-12-22T16:56:00.001+02:00

Toivotamme kaikille lukijoille leppoisaa ja maukasta joulua!

t rinsu ja sen mies

Sitruuna-klubi

2006-12-21T20:15:00.000+02:00

Tämä Sitruuna-klubi, jonka mainitsin Ilmatar-jutun yhteydessä, ansaitsee hieman taustoitusta. Se ei nimittäin oikeasti ole mikään klubi vaan kolmen naisen vapaamuotoinen yhteenliittymä. Tapaamisia on noin kaksi per vuosi. Yleensä syödään ja hieman kyllä juodaankin. Painopiste on kokemusten laadussa. Rahanmeno onkin tämän laatuvaatimuksen myötä ollut viime aikojen tapaamisissa sen verran mittavaa, että ensi kerralla kokkaamme itse. Luultavasti elämykset eivät yllä totutulle gourmet-tasolle.

Sitruuna tuli porukan nimeksi siksi, että olemme kaikki niin happamia ;-) Tai sitten emme. Kunhan pahennamme maailmaa :-)

Illallisraportti 2/2

2006-12-19T16:59:00.000+02:00

Teimme taannoisen illallisen lihan uunissa. Huoneenlämpöiseen ulkofileeseen hierottiin mausteita (suola, mustapippuri, rosmariini, timjami) ja se maustui reilun tunnin. Sitten liha ruskistettiin pannulla, ennen kuin siihen tökättiin paistomittari. Uunissa oli lämpöä 120 astetta. Kypsennykseen meni alle tunti. Erittäin mehevä joskin myös aika mieto lopputulos.

Jo aiemmin olimme aloittaneet kastikkeen teon. Ohje ei jostain syystä toiminut täydellisesti, joskin meillä oli myös hieman liian vähän punaviiniä käytössämme. Lisäksi lihaliememme oli kuutiosta, mikä ei selvästikään tuottanut tarpeeksi makua. Kastike jäi vaisunväriseksi ja ohueksi. Joka tapauksessa prosessi oli pitkällinen ja keitonaikaiset tuoksut ihania. Ehkä joku muu haluaa kokeilla, mitä ohjeella saa aikaiseksi.

Punaviinikastike

punaviiniä

lihalientä tai tummaa peruskastiketta

300 g liemijuureksia: sipuli, selleri, porkkana, palsternakka

1 maustekimppu *)

1 rkl sokeria

0,25 dl punaviinietikkaa

(1 rkl maizenaa)

*) 1-2 laakerinlehteä, muutama oksa persiljaa ja timjamia, teelusikalliset musta- ja valkopippuria

Liemijuurekset kuoritaan kuutioidaan. Ne paahdetaan kuiviltaan kuumassa kasarissa, kunnes ne jo lähes mustuvat (tässä me luistimme: juurekset jäivät liian vaaleiksi, mikä vaikutti lopulliseen makuun). Lisää sitten sokeri ja anna ruskistua. Lisää etikka ja anna kiehahtaa kuivaksi. Lisää sitten punaviini, maustekimppu ja lihaliemi tai peruskastike. Anna kiehua, kunnes jäljellä on noin 5 dl. Suurusta vesitilkkaan sekoitetulla maizenalla, jos on tarpeen (oli!). Anna kiehua vielä hetki ja mausta suolalla. Siivilöi.

Kastiketta tuli sen verran yli tarpeen, että pakastimme sitä. Ensi käyttökerralla suurustamme sitä hieman lisää, katsotaan sakeneeko.

Kuten kuvista näkee, mausteet on kätevä laittaa pieneen siivilään, jolla ne nousevat helposti ylös kastikkeesta. Siivilöinti ei sitten ole niin tarpeen.

Illallisraportti 1/2

2006-12-18T17:09:00.000+02:00

Viikko sitten lauantaina vietimme mukavan illan vanhojen (siis pitkäaikaisten, ei ikäloppujen :-) ystävien kera. Jos firman pikkujoulut eivät olisi sattuneet edelliseen iltaan, olisin värkännyt hauki-lohipateen kylmäksi alkupalaksi. Nyt ruokalajien määrä jäi kolmeen - shamppanjalla höystetty hernesosekeitto, uunissa kypsennetty naudan ulkofile + bataattisose, ja kotitekoinen tiramisu. Tässä ensin juttua keitonteosta, muut ruoat seuraavat myöhemmin.

Hiltusen ja Nyströmin ruokaviinikirjassa Kokki ja viinikauppias Ranskassa (Tammi 2004) esitellään monia kokeilemisen arvoisia ruokia. Sieltä löytyi myös tämä hernesosekeitto, joka tehdään tuoreista tai pakastetuista herneistä. Ja se oli kuulkaa hyvää! Aivan ainutlaatuista.

Shamppanjalla höystetty hernesosekeitto (crème ninon)

400 g pakasteherneitä

5 dl kanalientä

1 salottisipuli

20 g voita

1 rkl vehnäjauhoja

1 dl shamppanjaa tai kuohuviiniä

1 dl kuohukermaa

1 laakerinlehti

suolaa

valkopippuria

Kuori ja pilko salottisipuli. Kuumenna kasari ja sulata voi. Kuullota salottisilppua hetki. Lisää sitten jauhot ja anna kypsyä hetki. Sekoittele välillä. Lisää sitten kanaliemi ja laakerinlehti ja sekoita kunnolla. Anna kiehua noin 10 minuuttia, kunnes lisäät herneet. Anna kiehua vielä noin 5 minuuttia ja soseuta keitto sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Siivilöi keitto tiheän siivilän läpi kasariin. Mausta suolalla ja pippurilla. Vatkaa sitten kerma löysäksi vaahdoksi. Kiehauta keitto ja siirrä tarjoilukulhoon. Juuri ennen annostelua lisää keittoon kermavaahto ja lorauta kuohujuoma päälle. Sekoita varovasti kauhalla ja tarjoile heti.

Tämän kanssa juotiin tietysti samaa kuohuviiniä, jota laitettiin keittoonkin: Monmousseau. Kyseessä on crémant de Loire, monille tuntematon herkku, jota kannattaa varsinkin uudenvuodenaattona suosia. Crémantteja valmistetaan useilla eri viinialueilla, ja ne ovat usein miltei yhtä hyviä kuin shamppanja ja peittoavat monet muut kuohuviinit mennen tullen. (No, cavoissa on kyllä joitakin tosi hyviä...)

Aika oireellista on, ettei suomenkielinen Wikipedia tunne crémanttia lainkaan mutta saksankielinen kyllä. Hehän ovat maantieteellisesti samalla korkeudella :-) Saattaa johtua myös saksalaisten hinta-laatu-tietoisuudesta. Tai sikäläisten wikintekijöiden harrastuneisuudesta.

Marskin kana janotti

2006-12-17T14:07:00.001+02:00

Kuluneellakin viikolla olin workshopissa, jossa lounastettiin tämännäköistä ruokaa.

Hotelli Marskin lounaalla tarjottu kana-annos oli maistuva joskin aika rajun suolainen. Alkupalana ollut graavilohi taas ei ollut kovin suolaista vaan oikein hyvää ja mielenkiintoista, jotenkin erilaista.

Usein koko päivän kokouksissa tarjotaan välipalana hedelmiä, mikä on hyvä käytäntö. Marskin vadit olivat raikkaita ja tasapainottivat päivää. Teetä tuli juotua liian kanssa tuonakin työpäivänä, mutta nythän se vähenee, kun lääkäri sen pari päivää sitten kielsi. Aiemmin kiellettyjä ovat kahvi, suklaa, shamppanja, vahvat mausteet... Ja tuoremehut, rasvaiset ruoat ja muu sellainen, jota kulinaristin kitaan niin mielellään menisi. Ja meneekin.

Lounas Lönkan Linnassa

2006-12-15T23:23:00.000+02:00

Viime viikolla söin yhdessä hotelli Linnan ravintoloista kokouslounaan. Mureaa ja maistuvaa lammasta pääruokana, alkuruokaa en enää muista. Arvosana sellaista kasia tai vähän alle.

Linnan pari vuotta sitten uusittu miljöö oli minulle ennestään tuntematon. Koko talo henkii ei-kaupunkimaista linnatunnelmaa, joka ällistyttää aika lailla, kun ensimmäisen kerran astuu kadulta sisään. Varsinkin ylemmissä kerroksissa tunnelma on parhaimmillaan.

En vieläkään oikein sisäistä, että meluisalla Lönkalla on sellainen paikka. Sinne pitää päästä toistekin. Onnistunee, koska Linnaa käytetään monesti koko päivän workshoppeihin. Ja niitähän riittää...

Mikä viikko

2006-12-14T22:30:00.000+02:00

Nyt onkin ollut kiireinen (ruoka)viikko. Tässä tarinoiden alkupalaksi Stockalla Temp-ravintolassa nautittu chili-bataattikeitto. Hauska suuri kuppi.

Viikon kuluessa olemme myös tehneet seuraavat asiat:
1. myyneet oman kotimme ennätyshinnalla ja nopeammin kuin arvasimmekaan
2. löytäneet uuden vuokrakodin, aika nopeasti kävi tämäkin

No, noita tapahtumia onkin vain kaksi. Ehkä ei ollutkaan niin kiireistä :-)

Uusi työnjako

2006-12-09T22:51:00.000+02:00

Jostain syystä työnjako ruoka-asioissa on viime aikoina mennyt sellaiseksi, että mies kokkaa ja minä kirjoitan. Käsillä tekeminen tuntuu olevan hyvää vaihtelua Excelin ja PowerPointin vakikäyttäjälle. Usein en saa edes avustaa, koska keittiökokonaisuuden hallinta on miehelle on ilmeisen mieluisaa.

Tämä ilmiö näkyy myös siinä, että mies haluaa tehdä kahvin oikeaoppisesti pienellä espressokeittimellä. Uskon että syntynyttä hyvää makua höystää nimenomaan tämä toinenkin syy - käsityön ilo. Laitteiden kanssa ropaaminen vie tosin tilaa, joten isompi keittiö olisi tarpeen. Nykyisessä törmäämme helposti toisiimme, koska kyseessä ei ole varsinainen keittiöhuone vaan olohuoneen ja ruokailutilan jatkeena oleva käytävä. Jääkaapin ja hellan väliin on jätetty noin puolitoista metriä (korkeintaan).

Tapanamme onkin aina varoittaa, kun lähdemme ohittamaan toista kesken kriittisten kokkausvaiheiden. "Menen nyt tästä takaa ohi."

Uusi aluevaltaus

2006-12-08T23:55:00.000+02:00

Eilen teimme elämämme ensimmäisen kotipizzan. Siis oikeasti. Emme tee lainkaan tämäntyyppisiä populaariruokia. Tästä saa ajatella ihan mitä haluaa :-)

Pohjaan käytettiin valmista Kungsörnen-"jauhetta" (lisää vain vesi). Päälle laitettiin ensin pannulla haudutettu sipuli-tomaatti-pippuri-oregano-sekoitus, sitten lisättiin tonnikalaa, jokirapuja ja mozzarellaa. Uunin lämpötila oli 250 astetta.

Kyllä sitä söi ennen kuin selkäänsä otti, mutta pizzerioiden kuumissa uuneissa syntyy parempaa makua. Puhumattakaan italialaisista alkuperäisversioista.

Kirjava keittiö

2006-12-06T13:44:00.000+02:00

Eilinen ilta sujui harvinaisen rennosti ja leppoisasti. Illallinen koostui kyllä aikamoisesta kirjosta. Oli intialaista ruokaa, kuubalaista rommia, ananassorbetit, camparia, jopa limoncelloa... Ja ylikansallista suklaata italialaisen espresson kera. Ei kovin tyylipuhdasta :-) Yhdistävänä lankana olivat minttu alkudrinkeissä ja kahvin kanssa nautituissa suklaissa ja makeus alkudrinkeissä, ananassorbetissa, limoncellossa, suklaassa, ja kahvissa.

Aloitimme lännestä. Ystävät toivat tullessaan valkeaa rommia, minttua, kuplavettä ja limejä. Sokeria löytyi meiltä. Mojitot syntyivät seuraavasti:

Tuoretta minttua murskataan ja laitetaan puolikkaan limen mehun kanssa korkeaan lasiin. Teelusikallinen sokeria lisätään, sen perään 5 cl valkeaa rommia ja pari jääpalaa. Mineraalivettä hulautetaan päälle, ehkä myös mintunoksa koeristeeksi. - Ohje on lasinalusesta, jonka alkuperää en tiedä.

Makea drinksu toimi hyvin erittäin itäisen kanaruokamme kanssa, vaikka oluttakin oli ruokajuomaksi varattu. Keralalainen (ei kuitenkaan keravalainen :-) kanacurry ja sitruunariisi olivat tavanomaistakin tulisempia, koska käytimme riisiin omia minikokoisia superchilejämme kaupasta saatavien pidempien ja miedompien palkojen sijaan.

Ilman currylehtiä näitä ruokia ei kannata tehdä, muita ainesosia sen sijaan voi hieman soveltaa. Teimme esimerkiksi sitruunariisin ilman linssejä. Sinapinsiemenet antoivat hauskan pilkukkaan ulkonäön, jota mustat linssit olisivat varmaankin lisänneet. No, ensi kerralla.

Ruokaohjeet ovat kirjasta Intialainen keittiö, jonka on tehnyt Manju Malhi ja suomeksi julkaissut Gummerus 2005. Ohjeen seassa sulkumerkeissä omia huomioitamme.

Keralalainen kanacurry
4 annosta

4 pilkottua vihreää chiliä

1/2 tl kurkumaa

1/4 tl jauhettua korianteria

1/4 tl jauhettua kanelia

1 tl kuorittua ja hienoksi raastettua tuoretta inkivääriä

4 pilkottua valkosipulinkynttä

1/4 tl suolaa

4 rkl maapähkinäöljyä

5-6 currylehteä

2-4 kokonaista mausteneilikkaa

1 iso salaattisipuli ohuina suikaleina

1 kg nahattomia broilerin koipireisipaloja

2 dl kookosmaitoa

2 pitkittäin halkaistua vihreää chiliä

(Paloittele kanankoivet kukin kolmeen osaan.) Yhdistä chili, kurkuma, korianteri, kaneli, inkivääri, valkosipuli, suola ja 1 rkl öljyä sekä 2rkl kylmää vettä ja hienonna tehosekoittimessa tai huhmaressa karkeaksi tahnaksi. Kuumenna loput öljystä paksupohjaisessa pannussa. (Meillä käytettiin isoa pataa.) Lisää currylehdet, neilikat ja sipuli ja kuullota keskilämmöllä 3 minuuttia. Lisää maustetahna ja paista hetki. (Ah mitkä aromit!)

Pistele broilerinpalat haarukalla, lisää ne pannuun ja paista keskilämmöllä 10 minuuttia. Huuhdo mausteiden rippeet tehosekoittimesta tai huhmaresta 2 dl:llä kylmää vettä ja yhdistä neste kookosmaitoon. Kaada nesteseos broilerinpaloille ja sekoita hyvin. Hauduta ruokaa kannen alla 15 minuuttia tai kunnes broileri on kypsää. (Meillä annettiin hautua pitkään eli vajaa puoli tuntia matalalla lämmöllä.) Koristele chilillä ja tarjoa kuumana esim sitruunariisin kanssa.

Sitruunariisi
2-3 annosta (todellisuudessa 5 annosta!)

200 g valkoista basmatiriisiä

1 tl kuorittuja halkaistuja mustia linssejä (urad dal)

1 rkl maapähkinä- tai kasviöljyä

1/2 tl ruskeita tai mustia sinapinsiemeniä

2 keskikokoista kuivattua punaista chiliä

5-6 currylehteä

1/4 tl suolaa

1/4 tl kurkumaa

1 rkl sitruunamehua

Huuhdo riisiä siivilässä kylmässä juoksevassa vedessä vähintään 1/2 minuuttia. Poista linssien joukosta mahdolliset pikkukivet (what the heck?!). Kuumenna öljy paksupohjaisessa pannussa ja lisää sinapinsiemenet. (Tavallinen tuhtipohjainen kattila käy.) Kun ne alkavat rätistä ja naksahdella, lisää linssit, chili, currylehdet, suola ja kurkuma ja hämmennä hetken aikaa. Lisää riisi ja sekoita hyvin. Kaada joukkoon 1/2 l kiehuvaa vettä, peitä tiivisti kannella ja hauduta 5 minuuttia. Lisää sitruunamehu. Hauduta vielä kannen alla 8 minuuttia tai kunnes vesi on kokonaan imeytynyt riisiin. Tarjoa kuumana.

Jälkiruokana oli ananassorbettia a la Pirkka! Aika isoja annoksia nämä sorbetilla täytetyt ananaksenkuoret ovat, mutta tulisen ruoan jälkeen ne olivat aika passelit. Niiden jälkeen nautittiin vielä suklaata, kahvia ja limoncelloa. Camparit juotiin nurinkurisesti aivan viimeiseksi, tosin niiden keventävä ja vatsaa rauhoittava vaikutus tuli hyvin esiin.

P.S. Mikään muu keittokirja ei ole niin roiskeissa kuin tämä intialainen.

Blogikriisi, tilitystä

2006-12-05T19:07:00.000+02:00

Olen hieman lannistunut tämän blogin suhteen. Muihin ruokablogeihin verrattuna tässä on todella vähän reseptejä. Ei tämän nimi olekaan mikään Rinsun reseptit, joten sikäli linja on perusteltu. Tässähän on koko ajan ajatuksena kirjoittaa ruoasta kulttuurisena ilmiönä ja laittaa sekaan muutama julkaisemisen arvoinen resepti. Ikään kuin mausteeksi.

Lisäksi olen huomannut, etteivät muutkaan ruokabloggaajat joka päivä kokkaa, ainakaan mitään vallankumouksellista. On tietysti mykistäviä poikkeuksiakin, sellaisia kuten Pastanjauhantaa, jotka saavat näyttävää jälkeä aiheesta kuin aiheesta.

Ehkä olenkin pettynyt siihen, miten harvoin nykyään ehdin laittamaan ruokaa. Tätä onneksi kompensoi se, että syön aika usein ulkona ja saan kirjoittaa ravintola-arvosteluja. Kaikki niistä eivät ole olleet niin silmittömän ylistäviä kuin Ilmatar- ja Yume-jutut ;-) Mutta koska en ole a) ravintola-alalla enkä b) kovin analyyttis-nirso, saan aikaiseksi enimmäkseen kehuja. Piikit yritän kätkeä rivien väliin... Lähiaikoina tänne ilmaantuvassa Tillikka-arviossa on nimittäin niitäkin.

Tilanne on kuitenkin heti samantien paranemassa. Teemme tänään intialaisen illallisen sukulais-ystäville (erityinen ystävälaji :-) Lauantaina taas kokataan 3-4 ruokalajia toisille ystäville. Perjantaina olen pikkujouluissa, joten ehkä niistäkin irtoaa jokin ruoka-anekdootti. Jo huomenna on siis luvassa kuvallisia reseptejä.

Keskitien viinin viemä

2006-12-03T18:05:00.000+02:00

Viime viikolla alkanut Viinin viemää oli tietysti katsastettava. Se ei sisältänyt suuria yllätyksiä. Enemmänkin se oli matkailumainos.

Toki ohjelmassa kerrottiin aiheena olleiden chianti-viinien valmistuksesta ja kuuluisimmista valmistajista, mutta miksi kukaan ajaisi Toskanaan asti juomaan samoja Antinori-viinejä, joita saa Suomen Alkosta? Paljon kiinnostavampaa olisi ollut kuulla pienten tuottajien tekemisistä.

No, kyseessä onkin eräänlainen johdanto viineihin perussuomalaisille, joita kannustetaan viinien pariin juontaja-Jaakon maanläheisen esimerkin avulla. Näin ollen ohjelma aloittaa perusteista. Antinorit, Ricasolit ja muut vanhat aatelissuvut ovat pitäneet viininviljelyä yllä satoja vuosia, ja nimenomaan Antinorit mullistivat chianti-viinit 1960-luvulla. Sikäli perusteltua antaa heille noin paljon aikaa.

Katson ohjelman jatkossakin, ja nimenomaan maisemien takia!

En omista ravintoloita...

2006-12-01T16:55:00.000+02:00

...enkä ole kenellekään omistajalle sukuakaan. En myöskään kokeille tai sommeliereille.

Halusin sanoa tämän siksi, että ravintolakehujani saatetaan luulla asianosaisten kirjoittamiksi. Minä kehun ihan silkasta ilosta silloin, kun on syytä.

Madras-curry maistui

2006-11-27T16:16:00.000+02:00

Teimme sunnuntaina slow food -hengessä tukuisaa lihapataa, jonka ohjeen saimme Sorsanpaistajalta. Naudanlapaa ja paljon mausteita. Suosittelen kaikille lihansyöjille. Tosin chilin määrää aiomme lisätä, sehän lienee meille tyypillistä.

Ilmatar-illallisen kuvat

2006-11-26T16:26:00.000+02:00

Kuvat on valitettavan sameita, mutta laitan ne silti esille, jotta ruokien esillepanon estetiikka tulee selväksi.

Ilmatar

2006-11-26T15:52:00.000+02:00

No niin. Otetaanpas eilinen Ilmatar-visiitti tarkempaan käsittelyyn.

Meitä oli kolmen naisen ryhmä, ja otimme kaikki yllätysmenun viineineen. Kuten edellisen viestin kommenttiosiossa jo sanoin, saimme viisi ruokaa ja kuhunkin sopivan viinin. En tietenkään saanut kaikkia detaljeja ylös, mutta periaatteessa ateria eteni seuraavasti:

1. haukea ja mätiä sisältänyt pikkupala ja Cloudy Bay 2004 Uudesta Seelannista
2. jokirapukeitto, jokirapuravioli ja puolikuiva Gewürztraminer Alsassista (Östertag)
3. hirvihöystöä ja poreen ulkofilettä ja Sagrantino di Montefalco 1999 (osuuskunta Colpetrone Umbriassa)
4. kotimaisia juustoja (mm Mouhijärven Verneri) ja kuiva sherry
5. mustikkapannacottaa ja Yecla (erittäin herukkaisen tuntuinen itäespanjalainen jälkiruokaviini Monastrell-rypäleestä)

Alkuun ja loppuun joimme vielä shamppanjat. Hedelmäinen ja miellyttävähappoinen shamppanja (jonka nimi ei tarttunut paperille) oli uusi tulokas, joka sopi erityisen hyvin omaan makuuni. Erittäin kuivat skumpat kun tuppaavat joskus hieman närästämään.

Ruoka oli parempaa kuin odotin. Kyllä taitaa Ilmatar mennä Nokan ohi nyt. Mutta jälleen kaikkein hillittömin elämys olivat viinit. Tämä on myös syy, miksi sanoin yöllä sinänsä suurta laskun loppusummaa kohtuulliseksi. 150 euroa on toki paljon, mutta nyt sillä sai sellaisia elämyksiä, joita ei muutoin voi mitenkään hankkia. Kun ammattilaiset ovat etsineet hienoja viinejä pieniltä laatutuottajilta ja luoneet omintakeisia ruokia, ainakin meikäläinen on valmis maksamaan. Tämä on sitä paljon puhuttua elämystaloutta.

Onnistunutta kokonaisuutta korosti vielä Ilmattaren kaunis sisustus. Saimme peränurkkapöydän, josta koko ravintola aukesi mukavasti silmien eteen. Palvelu oli erittäin asiantuntevaa mutta samalla mutkatonta. Emme tunteneet oloamme moukiksi, vaikkei kukaan meistä esimerkiksi harrasta viinejä vakavasti tai harrasta laajamittaista ruokaturismia. Arvioisin palvelun parhaaksi, mitä olen saanut Suomessa. Toki Chez D vetää tälle vertoja, mutta siellä ainakin itse aloin hieman jännittämään.

En pysty nostamaan yhtä ruokaa ylitse muide, mutta täytyy kyllä kehua mustikkapannacottaa. Myös hirvihöyste-poron ulkofile perunalisäkkeen kera oli mieluisa. Lihan kanssa tarjottu punaviini oli aisteja avaava. Ja koska rakastan Gewürztraminereita ylipäätään, sekin osio oli ihana. Mutta jostain kummasta syystä en saa ensimmäistä ruokaa palautettua mieleeni. Ehkä seuraavat ruokalajit vain hautasivat sen muistikuvan.

Ilta oli kaiken kaikkiaan erittäin miellyttävä. On todella vaikea antaa tälle arvosana. Yumelle annoin viimeeksi 9 ja puoli. Tämä saattaisi sitten olla 9 arvoinen. Saattaa olla, että Yume sai liikaa, vaikka se olikin hieno kokemus sekin. Joka tapauksessa tähän astinen suosikkini Nokka on nyt kenties menettänyt asemansa. Ilmattareen vien mielelläni esimerkiksi ulkomaiset vieraat.

Koska en löydä kuittia mistään (tarkastelimme sitä muistaakseni kotijatkoilla joskus kahden maissa ;-), en pysty tarkistamaan, olisiko autokyydistä sittenkin langennut maksu. Se on mahdollista. Sillä tavalla kätevästi se niveltyi kokonaisuuteen, ettemme missään vaiheessa alkaneet kyselemään sen hintaa. Hmm. No, olisi se taksikin maksanut jotain.